Lastentarhanopettajaksi opiskelemassa: Sisukasta lastentarhanopettajan koulutusta

Lastentarhanopettajaksi opiskelemassa -sarjassa kuulemme sekä vuonna 2017 lastentarhanopettajaksi opiskelevien että heidän kouluttajiensa mietteitä koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Kirjoitussarjan avaa Jyväskylässä vuonna 2016 aloittanut lastentarhanopettajaopiskelija Krista-Marianne Pellinen.

kuva1_jyvaskyla_kristapellinen

Toisenlainen koulupäivä Harjulla: Jyväskylä Vesilinnan näkötornista katsottuna. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

Sen lisäksi, että rakas Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, niin myös suomalainen lastentarhanopettajakoulutus juhlii, kun se täyttää 125 vuotta. Sain kunnian kirjoittaa tänne ensimmäisen opiskelijanäkökulmaisen tekstin tämän juhlavuoden kunniaksi. Tiesin heti, että haluan kirjoittaa suomalaisesta sisusta ja sen merkityksestä lastentarhanopettajan koulutuksessa. Onko sisulla mitään tekemistä varhaiskasvatuksen pitkän perinteen kanssa? Kielitoimiston sanakirjan mukaan sisulla tarkoitetaan muun muassa hellittämätöntä tahdonvoimaa, lannistumattomuutta ja rohkeutta (1). Ja sitähän se juuri on ja esimerkiksi suomalainen sisu onkin jokaiselle suomalaiselle tuttu käsite. Loppujen lopuksi sitä ei kuitenkaan elämässään tule montaa kertaa oltua äärimmäisen sisukas.  Itselleni esimerkiksi oli yllätys, mihin suomalaisella sisulla yltää. Pääsin nimittäin monien mutkien kautta vihdoinkin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan varhaiskasvatustiedettä.

kuva2_jyvasjarvi_kristapellinen

Kahdeksan kouluaamuissa ei ole mitään vikaa, jos näkymä on tämä: Jyväsjärvi Agoralle Mattilanniemeen mennessä. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

Pääaineena varhaiskasvatustiede

 Miksi sitten juuri Jyväskylä ja varhaiskasvatus? Jos jätetään se pois, että poikaystäväni pääsi matkani varrella opiskelemaan historiaa Jyväskylään niin se, että Jyväskylässä on niin pitkä ja vahva historia kasvatuksen saralla.  Jyväskylään perustettiin ensimmäinen suomenkielinen opettajankoulutusseminaari vuonna 1863, jolloin alkoi myös kasvatus- ja opetusopin opetus (2). Lastentarhanopettajakoulutuksen siirtyessä yliopistoihin vuonna 1995 Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta sai varhaiskasvatuksen laitoksen osakseen. Nykyisinkin vuonna 2007 perustettu kasvatustieteiden laitos saa olla ylpeä, sillä siihen kuuluva varhaiskasvatustiede sai vuonna 2005 pääaineen aseman ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana koko Suomessa. Varhaiskasvatustiedettä varsinaisena oppiaineenaan voikin opiskella tällä hetkellä vain Jyväskylässä ja olen ylpeä saadessani olla osa tätä harvinaisuutta.(3)

Tämä oli vuosia unelmani, mutta mitä tämä unelma loppujen lopuksi tarkoittaa? Mitä on opiskella lastentarhanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan varhaiskasvatustiede? Ensinnäkin olen ollut todella yllättänyt opintojemme toteuttamisesta, sillä odotin enemmän luentoja. Tähän mennessä on kuitenkin selvinnyt, että opiskelu on vahvasti pienryhmäpainotteista, niin sanotuissa demoryhmissä toimimista. Luentoja on suhteellisen vähän. Demotunneilla on myös teoriaosuuksia, mutta ne perustuvat kuitenkin ryhmässä pohtimiseen ja ryhmätöiden tekemiseen. Lisäksi on luvassa paljon lapsiryhmädemoja, joissa lapset tulevat luoksemme ohjaamillemme tuokioille. Tämä tietenkin on ymmärrettävää, sillä emmehän me lapsia tule hoitamaan pelkällä kirjasivistyksellä, vaikka tarvitsemmekin sitä yhtä paljon kuin esimerkiksi konkreettista kosketusta ja hoivaa.

kuva3_neronportaat_kristapellinen

Toisenlainen koulupäivä Harjulla ja näkymä Neron portailta kaupungin halki. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

”On pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie.” (4)

Kuten mainitsin, tavoittelin tätä unelmaa useamman vuoden. Olen siis yksi niistä, jotka tietävät, miten kivinen tie yliopistoon voi olla. Yksi niistä, jotka ovat aina uudelleen ja uudelleen joutuneet psyykkaamaan itsensä vain pettyäkseen. Olen silti yksi niistä, joilla on rutkasti sisua nousta aina uudelleen yrittämään parhaansa. Sisu onkin myös tietynlaista jääräpäisyyttä mennä ”härän raivolla pyöröovista sisään”, kuten verkkovalmennuksessani totesin. Aloitin siis nyt syksyllä vihdoin varhaiskasvatuksen opintoni. Kun opiskelukaverini kysyivät, mitä olin tehnyt aiemmin ja kuinka monetta kertaa hain, niin ensin tunsin häpeää vastauksistani. Hain viidettä kertaa ja opintojakin alalta oli kertynyt jo noin 150 opintopistettä. Sain kuitenkin kuulla paljon positiivista ihmetystä siitä jaksamisestani, sisukkuudestani ja periksiantamattomuudestani. Nyt kun joku kysyy samaa, tunnenkin jo pientä ylpeyttä siitä, että en ole luovuttanut vaan olen aina noussut uudelleen.

kuva4_-seminariumista_kristapellinen

Näissä puitteissa kelpaa opiskella. Tämä patsas löytyy Seminarium-rakennuksesta Seminaarinmäellä. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

Olen pohtinut syksyn mittaan paljon sitä kuuluisaa suomalaista sisua ja sen merkitystä itselleni tulevana varhaiskasvattajana. Omalla kohdallani sisu on kulkenut mukana yläasteelta asti lukion läpi aina tänne päivään saakka. Lukion jälkeen olin kiinnostunut muun muassa psykologiasta ja journalistiikasta, mutta en päässyt niitä opiskelemaan, vaikka pariin otteeseen hainkin. Työvoimatoimiston kautta päädyin sitten päiväkotiin työkokeiluun ja olen siitä tänä päivänä kiitollinen. Jotenkin vain tajusin, että tänne minä oikeasti haluan hakea, tätä työtä minä oikeasti haluan tehdä. En tiedä mikä siinä koukutti eniten: lasten rehellisyys, leikilliset työpäivät, vastuu tulevaisuudesta vai jokin muu. Silti tiesin sydämessäni vihdoin, mikä minusta tulisi isona.

Hain lastentarhanopettajakoulutukseen ja yleiseen kasvatustieteeseen muutamaan yliopistoon, mutta en päässyt. Hain toisen, kolmannen ja neljännen kerran. Hakukohteenikin vähenivät jossain välissä pelkästään Jyväskylään. Hain vielä viidennenkin kerran. Vaikka hain vuosi vuodelta entistä vahvempana, määrätietoisempana, vakavampana ja kokeneempana, niin aloin olla jo todella epätoivoinen joutuessani taas varasijoille, vieläpä ensimmäiselle. Jaksaisinko hakea enää yhtään kertaa vai pitäisikö jo luovuttaa, olenhan joutunut pettymään joka kesä uudelleen, keräämään niin henkisen kuin fyysisen jaksamiseni rippeet yrittäen uskoa tulevaan. Jouduin odottamaan kaksi pitkää viikkoa, mutta pääsin kuin pääsinkin sisälle. Siinä unohtui hetkeksi jopa hengittäminen ja olo oli todella epäuskoinen: oliko vuosien hakuprosessi nyt todellakin ohi? Kyllä se vain oli.

kuva5_ruusupuisto_kristapellinen

Ensimmäinen koulupäivä omassa Ruusupuistossamme. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

Sisu kannattelee unelmia

Uskokaa siis kun sanon, että tiedän sen ensimmäisten vuosien eksyksissä olemisen. Tiedän sen pettymyksen tunteen. Henkisen murtumisen. Välivuosien paineen. Työttömyyden. Mutta nyt myös tiedän sen, että unelmistaan ei tule irroittaa pettymyksistä huolimatta. Päinvastoin, jos sydämestä löytyy tarpeeksi uskoa, sisua ja halua, niin pettymykset vahvistavat. Ne tekevät itsevarmemmiksi, viisaammiksi ja nöyremmiksi. Silloin mikä tahansa on mahdollista. Joskus näitä vahvuuden tunteita pitää etsiä syvältäkin, mutta joskus se palkitaan, joskus se on kaiken sen arvoista. Silloin unelmat käyvät toteen ja voi siirtyä eteenpäin. Itse saavutin sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla yhden unelmani ja nyt voin ruveta saavuttamaan jälleen uusia, entistä suurempia unelmia.

Olenkin nauttinut saadessani opiskella juuri täällä. Opettajamme ovat mukavia ja ammattitaitoisia. Demoryhmämme toimii loistavasti yhteen. Ja vaikka viihdyn parhaiten omissa oloissani, niin olen vihdoin löytänyt paikan itselleni. Näinä vuosina olen yrittänyt löytää itseni ja kehittää itseäni. Näinä vuosina olen vakuuttanut itseni siitä, että tämä on oikeasti suurin unelmani. Siinä missä olen tarvinnut sisua ja periksiantamattomuutta päästessäni tänne, niin yhtä lailla sisua tarvitaan, jotta kasvatus voi tuottaa tulevaisuutta. Olen painottanut jo hakuvaiheissa sitä, että haluan olla luomassa lapsille kaikkein parasta ponnahduslautaa maailmalle, sillä meidän käsissämme tulee olemaan itse tulevaisuus. Meidän on pidettävä lasten puolta, jos haluamme nähdä hyvän tulevaisuuden. Ja se on se, mikä tässä työssä merkitsee. Se, että näemme lapset sellaisina kuin he ovat ja yritämme luoda heille parhaimmat puitteet kasvaa, sillä vielä jonain päivänä, he ovat vastuussa esimerkiksi maastamme, luonnostamme ja arvoistamme.

Sisun merkitystä varhaiskasvatuksessa(kaan) ei tulisi väheksyä. Mielestäni sisu on yksi tärkeimmistä kulmakivistä lastentarhanopettajankoulutuksessa. Vaikka sitä ei mainitakaan historiikeissa tai oppikirjoissa, niin sisullahan me suomalaiset olemme eteenpäin aina menneet. Missä olisimmekaan ilman sisukkaita opiskelijoita, opettajia, lehtoreita, professoreja ja lapsiaan rakastavia vanhempia? Sisulla on siis mielestäni paljonkin tekemistä varhaiskasvatuksen pitkän perinteen kanssa. Tästä voikin esimerkiksi kuka vain tarttua tutkimusaiheeseen, pienenä vinkkinä vain.

kuva6_ruusupuistossa_kristapellinen

Peruskoulussa kysyttiin aina, mikä on parasta koulussa. Vastaus on edelleen sama, vaikka sen rinnalle onkin tullut muuta. Lounas Ruusupuistossa on jopa mielenrauhaa. Kuva: Krista-Marianne Pellinen

Uskokaa unelmiinne!

Niin kuin minä etsin omaa polkuani kaksi kevättä ja yritin saavuttaa löytämääni polkua viisi kevättä, toivon samaa sisua ja uskoa kaikille muille, jotka minun laillani tavoittelevat unelmiaan! Oli unelmanne mikä tahansa, niin älkää antako niiden olla vain unelmia, vaan tehkää niistä totta!

Krista-Marianne Pellinen

Kirjoittaja on unelmiaan suomalaisella sisulla tavoitteleva syksyn 2016 varhaiskasvatuksen fuksi Jyväskylän yliopistosta, joka ei häpeä sanoa päässeensä sisään viidennellä kerralla.

Lähteet:
(1) http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/sisu
(2) https://www.jyu.fi/edu
(3) https://www.jyu.fi/edu/laitokset/var
(4) Immi Hellén: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s