Terveisiä päiväkodista: Kasvatusnäkemyksen äärellä nyt ja vastakin

Terveisiä päiväkodista -sarjassa päästään kurkistamaan lastentarhanopettajan työhön varhaiskasvatuksen kentällä. Kirjoitussarjan aloittaa tamperelainen lastentarhanopettaja Marjo Tuohi.

img_8819-2

Kuva: Susanna Gillberg

Uusi varhaiskasvatuslaki sekä uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostavat varhaiskasvatuksen pedagogista puolta ja asettavat lastentarhanopettajat vastuuseen tämän laadukkaasta toteuttamisesta. Totean seisovani aika suurissa saappaissa.

Pyörin näiden asiakirjojen ja niihin perehdyttävien materiaalien äärellä, luen uutta kiinnostavaa alani teosta, joka käsittelee haastavia kasvatustilanteita ja mietiskelen oman lapsiryhmäni mennyttä ja tulevaa viikkoa. Tajuan, että taas kerran voisin kirjoittaa oman kasvatusnäkemykseni uudelleen ja ymmärrän, että mitä luultavammin ja toivottavasti voin todeta saman vielä monta kertaa urani aikana.

En tiedä onko olemassa ammattia, jossa voi joskus todeta olevansa valmis, mutta tiedän lastentarhanopettajana ottavan ison askeleen eteenpäin tajutessaan, että valmistumista ei
ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan tulevaisuudessakaan.

tuohi1

Kuva: Ebeneser-säätiö

Sukelsin päiväkodin mielenkiintoiseen miljööseen 19-vuotiaana työvoimatoimiston tukemalla harjoittelulla kuuden kuukauden ajan. Harjoittelupaikkani lapsiryhmässä oli motivoitunut ja sensitiivinen lastentarhanopettaja ja puolen vuoden kuluessa olin varma tulevaisuuden ammatistani. Ajattelin kouluttautuvani mahdollisimman nopeasti valmiiksi
varhaiskasvattajaksi. Lukiotaustalla lähihoitajaopinnot kestivät vain kaksi vuotta ja näin ollen olinkin nopeasti valmis kasvatusalan ammattilainen.

Päiväkodissa joutuu usein arjessa monien haastavien tilanteiden eteen ja niin tutustuin moniin alan julkaisuihin etsien apua näihin tilanteisiin. Erilaiset pedagogiset suuntaukset ja toimintamallit veivät minut helposti mukanaan yksi toisensa perään. Lopulta turhauduin siihen, että mahdollisuuteni kokeilla näitä käytännössä olivat lastenhoitajan ammatissa rajatut ja opiskelin seuraavaksi yliopistossa lastentarhanopettajaksi.

Opintojen alussa saimme tehtäväksi kirjoittaa oman kasvatusnäkemyksemme. Tekstiä ja ajatuksia tuli helposti ja olin varma, että sisältö hipoi täydellisen opettajuuden kaltaisia näkemyksiä. Toisen harjoittelun jälkeen meitä pyydettiin kirjoittamaan näkemys uudelleen. “Voiko palauttaa saman jos näkemys on ennallaan?” oli ensimmäinen ajatukseni. Kaivoin vuoden takaisen tekstin esiin ja totesin aukkoja, puutteita ja jopa muuttuneita näkemyksiä kirjoituksessani. Häpesin hieman ensimmäistä ajatustani tehtävänannon jälkeen.

Valmistumisen lähestyessä ja päättöpraktikumini loputtua tuli näkemys jälleen päivittää ja enää en yllättynyt, että päivitettävää myös löytyi. Tästä opettavaisesta tehtävästä huolimatta koin elämäni toisen valmistumisen myötä vihdoin olevani valmis varhaiskasvattaja palattuani opintovapaalta työpaikalleni. Pursusin ideoita ja suunnittelin lapsiryhmämme arkea illat ja viikonloput mukaan lukien. Aika nopeasti sain kuitenkin huomata, että arki täyttyi tilanteista, joihin minulla ei ollutkaan valmista ratkaisua. Muutamassa vuodessa olen kuitenkin ehtinyt ymmärtää, ettei kenelläkään ole. Kirjoista ja kollegoilta saa kullanarvoisia ideoita, mutta vasta kokeilemalla ja tarkasti omaa toimintaa ja toimintaympäristöä uudelleen ja uudelleen arvioimalla löytyy oikeat ratkaisut kulloiseenkin ongelmaan.

tuohi2

Kuva: Ebeneser-säätiö

Ensimmäinen todellinen pysähdyksen paikka oman kasvatusnäkemyksen ääreen tuli uuden varhaiskasvatuslain myötä. Olen ollut omassa työyhteisössäni voimakas omahoitajuuden puolestapuhuja jo lastenhoitajana työskennellessäni. Olen saanut puhuttua työskentelytavan kannalle kutakuinkin jokaisen työyhteisöni työntekijän. Pikkuhiljaa olen joutunut huomaamaan myös tämän toimintamallin heikkoudet ja porsaanreiät. Lakiin kirjatut varhaiskasvatuksen tavoitteet sekä opettajalle selvästi osoitettu pedagoginen vastuu koko lapsiryhmän toiminnan laadukkaasta sisällöstä on saanut minut lopulta “kääntämään takkia”.

Oli vaikea, mutta helpottava tilanne lopulta kertoa muuttuneista näkemyksistä esimiehelle. Kerroin hänelle etten yksinkertaisesti voi enää seistä toimintatapamme takana, ja tahtoisin koko päiväkotimme muokkaavan toimintamallejaan varhaiskasvatuksen laadun turvaamiseksi.

Ensin takinkääntö nolotti, mutta pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, että juuri tällä tavalla toimivan työyhteisön ja itseään kehittävän työpaikan sekä henkilökunnan tulee toimia. Omaa toimintaa pitää säännöllisesti tarkastella kriittisesti. Uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä myös yksikkökohtaiset vasut tullaan uusimaan, eli juurikin nyt on mitä otollisin hetki keskustella ja kehittää pedagogista toimintaa sekä ympäristöä. Häpeän tunne on taas vaihtunut innostukseen ja keväälle on tiedossa suunnitteluiltoja, joissa pohdimme yhdessä työkavereiden ja esimiehen kanssa mitä piirteitä tahdomme omahoitajuudesta säilyttää, miten siinä parhaiten onnistumme ja miten varmistamme laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisen.

Pedagogiikka ei ole koskaan mustavalkoista, eikä mitään toimintamallia kannata suoraan kuopata tai ostaa. Jos haluamme, niin varmasti pystymme keksimään tavan miten edelleen annamme lapselle mahdollisuuden päiväkotimatkan alussa turvautua yhteen “omaan” hoitajaan ja samalla kuitenkin takaamaan sen, että lastentarhanopettajan pedagoginen ote ylettyy tasapuolisesti jokaisen lapsen kasvatukseen ja arkeen. Nyt on mitä loistavin hetki kaivaa esiin viimeksi kirjoittamani kasvatusnäkemys ja tehdä “pieniä” korjauksia.

 

Marjo Tuohi
Kirjoittaja on uransa alkutaipaleella työskentelevä tamperelainen lastentarhanopettaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s