Varhaiskasvatusasiaa: Päiväkodeissa rakennetaan parempaa yhteiskuntaa

Varhaiskasvatusasiaa-sarjan avaa Helsingin varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtaja Emma Kari.

kari1

Kuva: Susanna Gillberg

Moni kunta on torjunut esitykset lapsiryhmien kasvattamisesta ja tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden lopettamisesta. Nämä ovat olleet tärkeitä päätöksiä. Sillä päiväkodeissa tehdään sitä kaikista tärkeintä työtä.

Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen Euroopan heikoimmin. Me tiedämme, että laadukas varhaiskasvatus parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia ja vähentää syrjäytymisriskiä. Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti tehokas keino edistää lasten hyvinvointia. Varhaiskasvatukseen investoiminen on järkevää talouspolitiikkaa.

Tällä hetkellä elämme Suomessa, jossa ammattimaisista lastentarhanopettajista on huutava pula. Viime vuonna pelkästään pääkaupunkiseudun päiväkodeista puuttui lähes 500 lastentarhanopettajaa, eikä tilanne näytä sen paremmalta muuallakaan Suomessa. Vaikka Helsinki palkkaisi kaikki alueelta valmistuvat lastentarhanopettajat, se ei riitä edes nykyiseen tarpeeseen.

Me tarvitsemme siis enemmän lastentarhanopettajia. Sisäänottomääriä ja aloituspaikkoja tulisi nostaa reilusti. Tulevina vuosina pätevien lastentarhanopettajien tarve kasvaa entisestään eläköitymisen takia. Kiinnostusta alalle on, vaikka päivät voivat olla raskaita ja palkat jääneet liian alhaisiksi. Samalla jo työssä olevien lastentarhanopettajien jaksamisesta on pidettävä parempaa huolta.

Päiväkodin ja esikoulun ammattilaiset ovat luoneet minun lapsilleni turvallisen paikan, jossa kasvetaan yhdessä tuttujen ja välittävien aikuisten ympäröiminä. Uskomattomalla ammattitaidolla he ovat kannustaneet lapsia kokeilemaan rajojaan ja olemaan omia itsejään. Heidän ansiostaan päiväkoti ei ole lasten säilö. Se on paikka, jossa he oppivat, kokevat elämyksiä ja saavat ystäviä.

Nämä naiset ja miehet tekevät korvaamattoman tärkeää työtä, jonka arvoa ei ole täysin ymmärretty. Laadukas varhaiskasvatus on tie hyvään elämään ja yhdenvertaiseen yhteiskuntaan. Siksi sitä tulee vaalia.

Emma Kari
Kirjoittaja toimii Helsingin varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtajana.

2 thoughts on “Varhaiskasvatusasiaa: Päiväkodeissa rakennetaan parempaa yhteiskuntaa

  1. Lastentarhanopettaja sanoo:

    Kiitos kirjoituksestasi, se valaisi lisää tätä aurinkoista aamua.
    Mutta tosiaan tumma pilvi leijuu varhaiskasvatuksen yllä; edes koulutuksen lisääminen ei ole tae sille, että korkeasti koulutetut lastentarhanopettajat jäävät alalle. He saavat koulutuksesta hyvän ponnahduslaudan moniin muihin tehtäviin. Varhaiskasvatus on kaikenkaikkiaan jäänyt ei tasoltaan ja kehittymiseltään ollenkaan vaan esim.palkkaukseltaan aivan alakynteen. Ketä kiinnostaa kehittää ja kasvattaa haastavissa olosuhteissa n.1700e- 1850e:n käteen jäävällä palkalla yhteiskunnan lähes tärkeintä osaa, jos on vaihtoehto? Toki palkka ei ratkaise kaikkea, mutta on aika ymmärtää ettei lastentarhanopettajan työ ole enää kutsumusammatti – varhaiskasvatukseen suuntaavilla huippuosaajilla on tavoitteenaan tutkia, kehittää ja arvioida niin lapsen kehitystä kuin toimintatapojakin, jotka tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa jylläävät.
    Itse olen suunnattoman onnellinen uudesta Vasusta, joka hyvin työyhteisöihin vietynä ja siellä sisäistettynä nostavat lapsuuden arvon aivan uusiin mittasuhteisiin.
    Mahtavaa, että meillä on Sinut , Emma, lapsuuden ja varhaiskasvatuksen puolestapuhujana. Nyt tekoja niin saamme tulevaisuudessa nauttia tämänhetken varhaiskasvatettavien viisaista päätöksistä, eteenpäin suuntaavista innovaatioista ja persoonista , jotka kantavat vastuun niin omasta perheestään, omasta osastaan osana yhteisöä sekä koko yhteiskunnasta yhdessä toistensa kanssa.

    Tykkää

  2. Maisteriopettaja sanoo:

    Nykyinen lastentarhanopettajapula johtuu pitkälti siitä, että lastentarhanopettajia ei ole koulutettu tarpeeksi. Lastentarhanopettajat, itseasiassa kiinnittyvät alalle paremmin, kuin esimerkiksi sosionomitutkinnolla lastentarhanopettajina työskentelevät (Onnismaa, Tahkokallio & Lipponen, 2015.) Toisaalta, jokaisessa ammatissa on aina alalta pois siirtyviä, mutta suomalaisella varhaiskasvatuksella ei vain olisi oikein varaa yhteenkään siirtymiseen. Ei ainakaan tulevien opetustavoitteiden (Vasu 2016) saavuttamisen näkökulmasta.

    Palkkaus on huono ja vaikuttaa varmasti alalle jäämiseen. Jokainen lastentarhanopettaja, joka siirtyy muihin tehtäviin palkkauksen takia on turha. Suomessa ammatit ovat vahvasti segregoituneet ja se näkyy myös palkkauksessa. Naisvaltaisten alojen matalapalkkaus on historiallisesti muodostunut ja sille tulee tehdä jotain. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa lastentarhanopettajan palkkauksella toimeentulo on haastavaa, viimeistään perheellisenä mahdotonta. Kukaanhan ei kuitenkaan kiellä maksamasta enemmän palkkaa lastentarhanopettajille. KVTES on minimipalkka. Helsingissä on myös ongelmana se, että kandidaatti- ja maisteriopettajat kasaantuvat tietyille alueille töihin. Ne alueet, joihin erityisesti lastentarhanopettajia tarvittaisiin, kärsivät opettajien puutteesta. Helsingin kaupunki on joskus maksanut ns. ”Itä-lisää” Itä-Helsingissä työskenteleville lastentarhanopettajille ja muistanpa valtakunnallisen syrjäseutulisän olleen voimassa vielä 90-luvulle asti, joka oli peräti 30% palkasta. Kiinnostava ajatus onkin, että jos sillä sijoituksella, joka nyt (ja tulevaisuudessa) laitetaan massiiviseen täydennyskoulutukseen ja yritetään saavuttaa tulevien varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden tavoitteet, laitettaisiinkin suoraan lastentarhanopettajien aloituspaikkoihin yliopistoissa ja lastentarhanopettajien lisäpalkkaan.

    Toisaalta, haluaisin laajentaa keskustelua myös siihen, että lastentarhanopettajan ydinosaamisen häivyttäminen päiväkodeissa (kaikki tekee kaikkea tai ”melkein kaikkea”) on vahvasti rapauttanut lastentarhanopettajien palkkausta. Jos korkeakoulutetun ydinosaaminen on sellaista, että sitä voi tehdä keskiasteen koulutuksella tai kouluttamattomana ”yhtä hyvin” tai ”konsultoinnin” varassa, herää kysymys, miksi maksaa siitä enemmän? Tämä on myös väärin lapsia kohtaan, koska se näkyy toiminnan tasossa. Lastentarhanopettajien (kuten esi- tai perusopetuksessa) selkeä vastuunottaminen toiminnan kaikista tasoista on askel laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja siten parempaan palkkaukseen. On hämmentävää seurata vierestä, kun lastentarhanopettajat itse vastustavat muun muassa lasten vasujen laatimista. Kaikkien opettajien ehdotonta ydintä on toiminnan suunnittelu, sitä ei delegoida missään muussa koulutusasteella muiden tehtäväksi. Siksi siitä myös maksetaan myös enemmän – muilla koulutusasteilla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s