Arkistojen kätköistä: Opiskelumuistoja 60-luvulta

Tässä Arkistojen kätköistä -sarjan osassa lastentarhanopettaja Tuulikki Nyström kertoo omista opiskelukokemuksistaan Ebeneserissä kurssilla 73 (vuonna 1964).

Lehdessä ilmoitettiin, että lähipäiväkodissa oli harjoittelijan paikka auki. Hain sitä ja minut hyväksyttiin työntekijäksi. Aloitin keväällä 1963 harjoitteluvuoteni. Alusta alkaen koin olevani omassa ympäristössäni. Viihdyin ja kiinnyin sekä työhöni että ohjaavaan opettajaani, jota ihailin suuresti. Mahdollisesti hän on ollut suurena vaikuttajana ammatinvalinnassani. Olin kevään harjoittelijana ja jatkoin seuraavana syksynä jouluun asti. Marras-joulukuussa oli Ebeneseriin pyrkiminen ja sinnehän minä halusin.

lm_vk_11_034

Lapsia leipomassa seminaariopiskelijan johdolla Ebeneserin pienoiskeittiössä 60-luvulla. Kuva: Ebeneser-säätiö

Valintamenettelynä oli kolmen päivän mittaiset karsintakokeet. Niistä mieleeni on jäänyt mm. psykologin koe, jossa oli monia keskeneräisiä lauseita ja ne piti täydentää. Eräskin lause alkoi näin: ”Naimaton nainen on…” Minulta tuli siihen täydennys kuin apteekin hyllyltä: ”Puolinainen!” Vasta jälkeenpäin kuulin, että psykologimme oli naimaton nainen ja olin aivan varma, että en pääse tuon kysymyksen takia sisään. Ehkäpä psykologimme oli huumori-ihmisiä!

Toinen valintakokeisiin liittyvä tehtävä oli kirjoittaa oma elämäkerta. Mitähän vähän yli kaksikymppinen tyttö silloin mahtoi kertoa elämästään? Olisi tosi mukavaa, jos vielä voisin lukea silloisia ajatuksiani. En todellakaan muista mitä kirjoitin.

Kolmas melko hurja muisto koepäivistä on, kun jouduimme kukin vuorollamme lapsiryhmään kylmiltään. Minulle annettiin käteen vanha Kotilieden kansikuva. Siitä piti kertoa lapsille satu ja vielä laulaa siihen sopiva laulu. Kansikuvan kanssa sain mennä komeroon hetkeksi miettimään. Pelonsekaisesti yritin keksiä kuvasta jotain juttua ja laulua… En muista laulua tai tarinaa, jonka kerroin, mutta tilanteen, kun menin sisään siihen huoneeseen, muistan varsin kammottavana. Näin lapsijoukon, joka leikki kuka missäkin omilla leluillaan. Taustalla istui arvosteluraati, mielestäni ainakin kymmenen naista tuoleillaan. Jotain piti keksiä, että sai lasten huomion puoleensa ja koottua heidät lattialle istumaan eteeni. Tuntui, että kaikki jutut olivat kadonneet päästäni. Hetken lamaannuksen jälkeen aloin toimia ja muistan sen, kun vihdoin sain lapset koottua luokseni, sumeni kuuloni ja näköni täysin. Annoin vain jutun juosta ja mietin, että menköön syteen tai saveen, mutta onhan täältä päästävä pois jotenkin. Mahdollisesti sain koottua kaikki olemattomat luovat voimani ja selvisin siitä hengissä.

Valintamenettelyihin kuului myös kahdenkeskeinen keskustelu rehtorin kanssa. Lopulta pääsin sisään ja olin varma, että lapset tulevat olemaan elämäntyöni sisältö. Kurssi numero 73 aloitti opintonsa vuonna 1964.

Ebeneserissä opettajat olivat mukavia ja meistä oppilaista välittäviä. Eritoten varmaan kaikki kurssikaverini muistavat Inger Bolten, rakkaan veisto-opettajamme. Hän oli viehättävä persoona ja aina ystävällinen ja kuunteli oppilasta sekä hymyili ja nauroi. Muistan lämmöllä kaikkia opettajiamme ja uskon, että he myös saivat kurssilaiseni kaikki oppimaan hyviä taitoja elämän varrelle tätä työtä tekemään.

lm_vk_19_008

Ebeneserin opiskelijoita veistossa vuonna 1969. Opetusta johtamassa Inger Bolte. Kuva: Ebeneser-säätiö

Ainahan suuressa naisjoukossa on sekä hiljaisia että räiskyviä persoonia, mutta luulisin, että meidän kurssimme oli melkoisen harmoninen, vaikkakaan ei persoonaton. Tulimme toimeen keskenämme ja vieläkin tapaamme toisiamme viiden vuoden välinen, mikä osoittanee toisistamme välittämistä. Teimme myös opintomatkan kotimaassa kiertäen mm. kaikki lastentarhanopettajaopistot. Me emme vielä saaneet tehdä ulkomaanmatkaa, mutta heti vuoden parin päästä sekin oli mahdollista.

Sain koulutuksesta mielestäni hyvät eväät työtehtäviäni varten. Vaikea sanoa mikä on tullut koulutuksen kautta, mikä on ollut työkokemuksen kautta vahvistumista kasvattajana. Kokemus opettaa monessa asiassa opettajaa enemmän kuin pelkästään opiskeluaikana saatu oppi, vaikkakin se on erittäin tärkeä pohjaoppi – kaiken perusta kaikelle.

Tämän päivän opettajat tarvitsisivat mielestäni erikoisen paljon maltillisuutta, mielenrauhaa, välittämistä, kykyä aistia maailmanmenoa, kykyä löytää jokaisesta se hyvä ja arvokas ominaisuus – inhimillisyys, toista huomioiva ihminen.

lm_vk_20_040

Ebeneserin opiskelijakurssi 69:n valmistujaistilaisuus joulukuussa 1961. Kuva: Ebeneser-säätiö

Ystävääni, kollegaani, saan kiittää siitä, että ryhdyin tekemään elämäntyötäni lasten parissa. Hänen innostunut tapansa työskennellä lasten kanssa tarttui minuunkin ja sen siivittämänä hakeuduin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi kauan sitten. Olen onnellinen, kun olen saanut tehdä mieleistäni tärkeää ja arvokasta työtä varhaiskasvattajana.

Tuulikki Nyström
Kirjoittaja opiskeli lastentarhanopettajaksi Ebeneserissä.

Haluaisitko sinä jakaa oman opiskelumuistosi juhlavuoden blogissa? Ota yhteyttä: susanna.gillberg@ebeneser.fi

2 kommenttia artikkeliin ”Arkistojen kätköistä: Opiskelumuistoja 60-luvulta

  1. Marja Sorsa sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta. Olen samalta lto-kurssilta kuin kirjoittaja Tuulikki Nyström.
    Oikaisu: Kurssinumero on 73 ja opiskelimme Ebeneserissä 1964-1965.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s