Terveisiä päiväkodista: Pedagogina päiväkodin pienimpien ryhmässä

Terveisiä päiväkodista -sarjassa päästään kurkistamaan lastentarhanopettajan työhön varhaiskasvatuksen kentällä. Hanna Lindberg kirjoittaa seuraavaksi alle 3-vuotiaiden lasten parissa työskentelystä pro gradu -tutkielmansa kautta.

Kirjoittajasta: Hanna Lindberg, 30 vuotta. Toimin neljättä vuotta alle kolmivuotiaiden lasten opettajana kotikunnassani Valkeakoskella. Kasvatustieteen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen olen hiljalleen suorittanut kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopintoja Tampereen yliopistossa, nelilapsisen perheen ja lastentarhanopettajan työn ohella. Viime syksynä sain valmiiksi graduni alle kolmivuotiaiden pedagogiikasta. Tutkimus on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612192869

Aihetta jo vuosia pyöritelleenä, tuntuu haastavalta tiivistää jotakin oleellista blogikirjoituksen muotoon, mutta valitsin kirjoituksen jäsentämiseksi kolme keskeistä, kentän keskusteluissa ongelmalliseksi havaittua alle 3-vuotiaiden pedagogiikkaa kuvaavaa väittämää tai kysymystä, erityisesti uuden vasun näkökulmasta. Ensin voisin kuitenkin todeta, että tämän blogikirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa siihen kysymykseen, tarvitseeko lapsi kodin ulkopuolista kasvatusta alle 3-vuotiaana. Omaa ammattiani arvostavana totean kuitenkin, että varhaiskasvattajat eivät saa vetää mattoa omien jalkojensa alta sanomalla, että päiväkoti ei ole hyvä paikka alle 3-vuotiaille. Päiväkoti voi parhaimmillaan olla erittäin hyvä paikka ihan pienellekin lapselle!

Se epävarmuus, mikä liittyy alle kolmivuotiaiden kodin ulkopuolisen kasvatuksen tarpeellisuuteen, on nähtävissä eräällä tavalla myös koko varhaiskasvatustyössä. Usein tietoa ja materiaalia etsiessä löytää vain yli 3-vuotiaiden kanssa sovellettavaa kirjallisuutta. Alle 3-vuotiaat lapset ovat neljännes koko varhaiskasvatuksen lapsimäärästä, mutta tutkimuksia alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksesta on vain kourallinen verrattuna yli 3-vuotiaisiin ja esiopetusikäisiin. Silti pedagogiikan vaatimus on yhtä pitävä! Erityisesti näistä syistä halusin tehdä tutkimusta (hiljaisesta) tiedosta, jota kentällä jo on. Halusin gradussani kirjoittaa auki sen, millaisena pedagogiikka näyttäytyy pienimpien lasten opettajien puheessa. Samalla tavoitteenani oli myös luoda käytännön työkalu erityisesti heille, jotka vielä kaipaavat vahvistusta omaan pedagogiseen ajatteluun alle 3-vuotiaiden ryhmissä.

Lasten osallisuutta on vaikeaa toteuttaa alle 3-vuotiaiden ryhmässä?

Ei ole, mutta ymmärrän miksi asia koetaan haastavana. Lasten osallisuudella tarkoitetaan usein sitä, että lasten ääni halutaan saada kuuluviin toiminnan suunnittelun, lasten itseään koskevien päätöksien ja arkisten spontaanien tilanteiden näkökulmasta. Lapsen ääneen kuulemisen menetelmiksi ehdotetaan mm. lasten haastattelemista ja kertomista piirrosten kautta. Alle 3-vuotiaiden kanssa työskentelevä arvaa nopeasti, miten lasten haastattelu ryhmässä käytännössä menisi:

Opettaja: ”Mitä te haluaisitte täällä päiväkodissa tehdä?”
Lapsi 1: ”Mä haluun leikkiä öööö… mä haluun leikkiä pihalla!”
Lapsi 2: ”Mäkin haluan leikkiä pihalla.”
Lapsi 3: ”Leikkiä pihalla.”
Lapsi 4: ”Äiti hakee…”

Jollekin pedagoginen ratkaisu saattaa olla lähteä toteuttamaan tätä lasten yksimieliseltä kuulostavaa toivetta, mutta on olemassa myös muita keinoja selvittää lasten mielenkiinnon kohteita. Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa korostuu kasvattajan taito tunnistaa lasten sanattomia aloitteita sekä tulkita lasten mielenkiinnon kohteita lasten tunnetilojen, eleiden ja kehonkielen kautta. Mitä tämä taito käytännössä tarkoittaa osallisuutta tukevana pedagogisena menetelmänä? Otetaan esimerkiksi jumppahetki:

Opettaja vetää jumppaa neljälle n. 2-vuotiaalle lapselle. Jumpan tavoitteena on harjoitella perusmotorisia taitoja mm. kävelyä ja juoksua erilaisilla alustoilla, mutta opettaja on arjessa huomannut myös, että tämän pienryhmän lapsista vielä kukaan ei hyppää tasajalkaa. Tästä syystä jumpalle otetaan välineiksi myös matalia penkkejä. Opettajalla on jumpalle siis karkea suunnitelma, jota hän lähtee työstämään lasten osallisuutta jumpalla hyödyntäen. Jumppa aloitetaan tutulla aloitusrutiinilla ja välineet otetaan esille. Lapset saavat rauhassa tutustua uusiin välineisiin ja opettaja mallittaa itse välineiden käyttöä. Penkiltä hyppääminen ei näytä kiinnostavan lapsia. Opettaja ei lähde väkisin hypyttämään lapsia. Vahvaa kuvitteluleikin vaihetta elävät lapset keksivät kuitenkin patjojen olevan uima-altaita ja opettaja tunnistaa lasten kuvitteluleikin myötä kasvaneen motivaation. Opettaja ehdottaa, että penkit olisivat laitureita, joilta veteen voisi hypätä. Lapset innostuvat. Opettaja sanoittaa lasten iloa: ”Kyllä te keksitte kivan leikin. Onpa tämä hauskaa! Haluatteko leikkiä lisää tätä?” Lapset saavat kokemuksen siitä, että heidän iloonsa vastataan ja he ovat saaneet vaikuttaa omaan toimintaansa. Lapset eläytyvät leikkiin niin, että päättävät riisua vaatteensa uimaan mennessään. Taitava pedagogi ymmärtää, että riisumista ei ole syytä kieltää vaan juuri nyt on loistava hetki harjoitella myös omatoimisuustaitoja, sillä motiivi kumpusi lasten omasta aloitteesta. Hauskaa laiturileikkiä ei jätetä vain jumpalle, vaan leikki viedään ryhmään, jossa lapset tartuttavat innollaan leikin sisällöt myös ryhmän nuorempiin lapsiin.

Osallisuus pienillä lapsilla tarkoittaa kaikkein arkisimmillaan kuitenkin myös sitä, että lapsi saa kokemuksen siitä, että hän saa tulla syliin kun haluaa, hänen ilostaan ilahdutaan ja surussa lohdutetaan. Osallisuutta on myös lasten tasavertainen kohtelu ja toimiminen pienissä ryhmissä, jotta kaikkien ääni tulee kuulluksi. Haastattelu ja piirrosten avulla kertominen voivat toimia hyvin puhuvien 3-vuotiaiden kanssa.

Hannis Lindberg

Lapsen osallisuuden periaatteet. Kuva: Hanna Lindberg

Aamupiirit ja muut piirihetket ovat tarpeettomia alle 3-vuotiaiden ryhmissä?

Väitän, että kaikki se sisältö, joita opettajat aamupiireissä ja muissa istumista vaativissa tuokioissa pyrkivät opettamaan, on opetettavissa jollakin muulla tavalla. Tätä väitettä pohtiessa tulee erityisesti tarkastella omaa oppimiskäsitystä. Olen siinä käsityksessä, että kaikki pätevät lastentarhanopettajat ymmärtävät, että lapsi oppii parhaiten leikkiessään, omien oivallustensa ja tekemisen kautta. Silti lasten istuttaminen aikuisjohtoiseen piiriin pitää edelleen tiukasti pintansa päiväkodin arjessa. Alle puolitoistavuotiaalle lapselle on kehityspsykologisen tietämyksen valossa luonnotonta istua alas aamupiiriin oppimaan, sillä juuri kävelemään oppinut lapsi oppii ”vaeltelemalla” – tutkimalla ympäristönsä etäisyyksiä, suhteita, pintoja jne. Puolitoistavuotias lapsi oppii suuri ja pieni käsitteet sujuvimmin aikuisen sanoittaessa lapsen tutkivaa toimintaa. Yhteisessä ihmettelyssä toteutuu käsitteiden oppimisen lisäksi luonnollisesti lapsen kokemus hänen ja aikuisen lämpimästä vuorovaikutushetkestä, yhteisestä jaetusta aiheesta ja yksilöllisestä huomioinnista. Nämä sisällöt harvemmin toteutuvat piirihetkellä.

Uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta voidaan suosiolla jättää huomiotta useita kohtia alle 3-vuotiaiden ryhmässä?

On totta, että uudessa vasussa on paljon sisällöllistä asiaa, joiden toteuttaminen tuntuu haastavalta. Varhaiskasvatussuunnitelman toteuttaminen arjessa perustuu kuitenkin lopulta jokaisen opettajan tulkintaan suunnitelmasta. Kaikkia sisältöjä ei ole tarvetta tulkita kirjaimellisesti. Otetaan esimerkiksi ”nikkarointi”. On selvää, ettei ole tarkoituksenmukaista antaa neljälle puolitoistavuotiaalle vasaroita käteen ja alkaa naputtamaan nauloja. Nikkarointitaitoa kuitenkin edellyttävät hyvät hienomotoriset taidot, kuten hyvä silmä-käsi yhteistyö. Nikkarointihetki voi olla rikkimenneen autoradan korjaushetki aikuisen johdolla, jossa lapset saavat kokemuksen myös kestävän kehityksen edistämisestä: rikkimennyttä tavaraa ei heitetä pois ja osteta uutta, vaan se pyritään aina ensisijaisesti korjaamaan. Aikuisen johdolla tehty korjaustyö antaa myös jatkossa lapsille idean leikkeihin – pieni lapsi saa merkityksen ja mallin siitä, mihin tarkoitukseen leikkityökalusalkun vasaraa ja ruuvimeisseliä voidaan käyttää.

Hanna Lindberg
Alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä toimiva lastentarhanopettaja.

Lue koko tutkimus osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201612192869

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s