Varhaiskasvatusasiaa: Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään?

Varhaiskasvatusasiaa-sarjan seuraavassa osassa puheenvuoron saa Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen.

Maan hallitus sopi huhtikuussa puoliväliriihessä painotuksia, jotka toteutetaan hallituksen loppukaudella. Linjauksen mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen kehittämiseen varataan 5 miljoonaa euroa vuosina 2018 – 2019 ja 9 miljoonaa euroa vuosina 2020 – 2021. Panostuksen tavoitteena on hallituksen mukaan vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikkaa sekä lisätä lasten ja perheiden saamaa moniammatillista tukea.

Hallituksen linjaus kuulostaa lupaavalta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että eduskuntavaalit pidetään keväällä 2019 ja vuosille 2020 -2021 suunnitellut määrärahat voivat muuttua, suuntaan tai toiseen.

Kun tavoitteena on päiväkotien varhaiskasvatuksen laadun ja pedagogiikan kehittäminen, yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien määrää on lisättävä päiväkodeissa. On palattava vanhoihin hyviin aikoihin.

Vuonna 1979 valtioneuvosto teki päivähoidon henkilöstön koulutuksen kehittämisestä periaatepäätöksen, joka aiheutti muutoksia päiväkotien  henkilöstörakenteeseen ja mitoitukseen. Mitoituksen mukaan vuodesta 1981 alkaen yli 3-vuotiaiden lasten kokopäiväryhmissä tuli olla kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja ja yli 3-vuotiaiden lasten osapäiväryhmässä yksi lastentarhanopettaja ja yksi lastenhoitaja joka saattoi olla peräkkäin toimivan osapäiväryhmän yhteinen.

Nämä säädökset oli todettu myös Sosiaalihallituksen yleiskirjeessä, jotka olivat tuohon aikaan normeja – niistä ei ollut oikeus poiketa. No, nämä sosiaalihallituksen yleiskirjeet kumottiin 1989. Tätä ennen 1988 kuitenkin saatiin tiukan väännön ja LTOL: n vaikuttamisen tuloksena asetus, jolla taattiin jokaiseen lapsiryhmään vähintään yksi lastentarhanopettaja. Vääntö oli tiukka. Vastapuolen voimat, jotka vaativat kunnille oikeutta päättää ihan itse ketä päiväkoteihin palkkaavat, olivat vahvoja.

Taas 1990-luvun alussa kaikki oli toisin, kun valtioneuvosto päätti muuttaa päiväkotien lapsiryhmämitoituksen suhdelukumitoitukseen ja henkilöstömitoitukseen tuli määritelmä, että päiväkodissa vähintään joka kolmannen hoito- ja kasvatushenkilön tulee olla lastentarhanopettajakelpoinen. Tämä määritelmä huononsi reippaasti jopa tuota vuoden 1988 asetusta.

Yleinen suomalainen sanonta on, että kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Nyt kuitenkin voisimme muistella vanhoja. Meidän tulee pikaisesti palata päiväkotien varhaiskasvatuksessa vähintään tuohon vuoden 1981 henkilöstömitoituksen määritelmään.

Kun varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikkaa kehitetään, on lisättävä lastentarhanopettajien määrää reippaasti päiväkotien lapsiryhmissä. Lastentarhanopettaja on pedagogi ja opettaja. Varhaiskasvatuksella on vaativat tavoitteet. Lapsen kehitys ja oppiminen ennen kouluikää on huimaa. Näitä ikävuosia on arvostettava. Niitä ei saa hukata. Lapsille pitää antaa mahdollisuus oppimisen iloon ja monipuoliseen suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen varhaiskasvatukseen, joka on täynnä taidekasvatusta, musiikkia, liikuntaa, elämyksiä, kokemuksia, harjoittelua ja oppimisen riemua.

Eräässä taannoin lukemassani blogissa todettiin, että varhaiskasvatus on nenän niistämistä ja pyllyn pyyhkimistä. Toki pienten lasten nenät ja pylly on pyyhittävä, ei siitä ole epäilystäkään. Tämä toiminta on kuitenkin päiväkodeissa tapahtuvaa hoitoa ja huolenpitoa. Hoito ja huolenpito tarvitsevat ammattimaista ja hyvää henkilöstöä. Pelkkä hoito ja huolenpito ei yksin kuitenkaan ole suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatusta. Pedagogisen varhaiskasvatuksen suunnitelmallinen toteuttaminen ja toiminta kaikissa tilanteissa on oltava lastentarhanopettajan vastuulla.

Saako tikulla silmään tuplasti, jos muistelee oikein oikein vanhoja? Vuoden 1927 asetuksessa lastentarhoista todettiin valtionavun ehto: valtionapua sai vain, jos lastentarhassa on lastentarhanopettajakoulutuksen suorittanut opettaja. Ei hassummin todettu 90 vuotta sitten?

Nyt on aloitettava suomalaisen varhaiskasvatuspolitikan ryhtiliike. Opettajakoulutuksen saaneet opettajat jokaiseen päiväkodin lapsiryhmään, mieluimmin kaksi. Lastentarhanopettajan asema ja vastuu päiväkodin pedagogiasta vastaavana opettajana on kirkastettava. Tähän voimme jokainen itse vaikuttaa.

Kesäkuu 2017

Anitta Pakanen
puheenjohtaja, Lastentarhanopettajaliitto
3.varapuheenjohtaja, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

One thought on “Varhaiskasvatusasiaa: Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään?

  1. Marja Holopainen sanoo:

    aika entinen ei koskaan palaa. . . .!
    kuka sitten tekee ne työt joita myös opettajat on ennen tehneet, kun avustavaa henkilökunta ei enää ole? ei lastenhoitajatkaan niin tyhmiä ole että rupeavat opejen pikku apulaisiksi!Jostain pitää sitten löytyä tekijat siistimiseen , vaatehuoltoon, jokapäiväiseen järjestykseen lelujen vaatteiden ym pitämiseen, sänkyjen petaukseen lakanoiden vaihtoon jne. . . .

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s