Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta julkaistu

”Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen ohjaus on ollut vuodesta 2013 opetus- ja kulttuuriministeriössä. Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on muuttunut 1.8.2015. Opetushallitus on laatinut ja vahvistanut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (18.10.2016), jotka otetaan toimintaa ohjaavina käyttöön paikallistasolla 1.8.2017. Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen kehittäminen on siirtynyt Opetushallitukselle ja arviointi Kansallisen koulutuksen arviointikeskukselle.” (OKM 2017, s. 16)

Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi selvityshenkilöiltä (professori Kirsti Karila, lastentarhanopettaja, kasvatustieteiden maisteri, eMBA Satu Järvenkallas ja tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen) selvityksen varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisesta, varhaiskasvatuksessa tarvittavasta osaamisesta sekä koonnin varhaiskasvatuksen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Raportti julkaistiin viime viikolla otsikolla ”Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 – Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen”.

Selvitys perustuu tutkimustietoon, jonka mukaan nimenomaan laadukkaalla varhaiskasvatuksella on positiivinen vaikutus lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Selvityshenkilöiden ehdotukset ovat yhteydessä toisiinsa – varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisesta on hyötyä, jos varhaiskasvatuksen laatua nostavat ehdotukset huomioidaan.

”Osallistumisasteet ovat matalampia Suomessa kuin monessa muussa maassa, ja erityisesti pienituloisten perheiden tai vähän koulutettujen äitien lapset osallistuvat suhteellisesti vähiten varhaiskasvatukseen. Kansainvälisen kirjallisuuden tulosten perusteella juuri näissä ryhmissä lasten varhaiskasvatukseen osallistumisesta on havaittu olevan eniten hyötyä lapselle mitattuna esimerkiksi parempana myöhempänä koulumenestyksenä.” (OKM 2017, s. 45-46)

Selvityshenkilöiden ehdotuksia perustellaan laajasti raportissa, josta ne kannattaa käydä lukemassa.

Selvityksessä ehdotetaan osallistumisasteen nostamiseksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:

  • Varhaiskasvatusmaksuja tulisi alentaa eniten pienillä tuloilla, jotta varhaiskasvatusmaksut eivät estäisi pienituloisten perheiden lasten varhaiskasvatukseen osallistumista. Sen lisäksi maksuja voisi korottaa nykyistä pienemmällä asteella ansioiden kasvaessa, koska silloin maksut eivät jarruta lisäansioiden vaikutusta käytettävissä oleviin tuloihin yhtä merkittävästi, ja siten lisäansioiden hankkiminen tulee kannattavammaksi.
  • Työryhmä esittää kotihoidon tuen ja lastenhoitovapaan lyhentämistä vuodella. Nykyisin nämä päättyvät nuorimman lapsen täyttäessä kolme ja työryhmä esittää, että ne päättyisivät nuorimman lapsen täytettyä kaksi vuotta.
  • Yksi mahdollisuus lisätä lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen astetta olisi laajentaa esiopetuksen käsitettä koskemaan jo nuorempia lapsia, aluksi 5-vuotiaita. Tällöin esiopetuksen ensimmäinen vuosi voisi olla vapaaehtoinen ja toinen vuosi ennen oppivelvollisuusiän alkua velvoittava, kuten tälläkin hetkellä. Esiopetustoiminnan tulisi tällöin olla maksutonta, ja sitä täydentävä varhaiskasvatus siihen saumattomasti nivoutuva kokonaisuus siten, että esiopetus ja sitä täydentävä varhaiskasvatus eivät muodostaisi kahden erillisen järjestelmän eriytynyttä mallia vaan toimisivat edelleen holistisen ja integroidun järjestelmän periaatteiden mukaisesti.
  • Lisäksi esitetään, että Opetushallitus organisoi palveluohjausta koskevan tukimateriaalin laadinnan kuntien varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden palveluohjaukseen osallistuvien käyttöön. Samoin pidetään tärkeänä, että palveluohjauksen tematiikka sisällytetään varhaiskasvatuksen korkea-asteen tutkintojen ja neuvoloiden palveluohjauksessa työskentelevien ammattilaisten koulutuksen opetussisältöihin. Palveluohjauksen merkitystä on syytä pohtia laajasti lapsen, perheen ja yhteiskunnan näkökulmasta. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arvioinnin on syytä huomioida palveluohjaus osana varhaiskasvatuksen järjestäjäorganisaatiota koskevaa arviointia.

Raportin toinen osa koskee selvityshenkilöiden esitystä siitä, millaista osaamista varhaiskasvatuksen opetus-, kasvatus-, hoito- ja johtotehtävissä tarvitaan ja miten varhaiskasvatusalan koulutuksia (perus- ja täydennyskoulutus) tulee uudistaa, jotta tarvittava osaaminen saavutetaan ja voidaan turvata. Lisäksi heidän tehtävänään oli tehdä edellä mainittuun osaamista koskevaan selvitykseen pohjautuen esitys siitä, millaisella henkilöstörakenteella voidaan turvata päiväkodeissa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen. Myös tätä osaa koskevat perustelut ja taustatiedot kannattaa käydä lukemassa suoraan raportista (alkaen sivulta 68).

”Aiemmin on todettu, että varhaiskasvatuksen positiiviset seuraamukset näkyvät vain silloin, kun varhaiskasvatus on laadukasta. Laaja yhteisymmärrys vallitsee myös sen osalta, että hyvään ammattitaitoon tarvitaan riittävän laajuinen, riittävästi varhaiskasvatukseen paneutuva ja riittävän tasoinen koulutus. Henkilöstön koulutustason on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu olevan lasten kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta merkityksellinen.” (OKM 2017, 69-70)

Tiekartta

Päiväkotityössä tarvittava osaaminen kuvattu taulukossa raportin sivulla 75.

Selvityksessä ehdotetaan seuraavanlaisia toimenpiteitä päiväkotien henkilöstörakenteeseen ja henkilöstön kelpoisuuksiin liittyen:

  • Selkeän enemmistön päiväkotien hoito-, kasvatus- ja opetushenkilöstöstä tulisi olla korkea-asteen koulutuksen suorittaneita ammattilaisia.
  • Päiväkotien hoito-, kasvatus- ja opetushenkilöstö koostuisi päiväkotien johtajista, varhaiskasvatuksen erityisopettajista, varhaiskasvatuksen opettajista, varhaiskasvatuksen sosionomeista ja lastenhoitajista.
  • Lapsiryhmissä toimivien varhaiskasvatuksen opettajien, varhaiskasvatuksen sosionomien ja lastenhoitajien suhteelliset osuudet uudessa hoito- ja kasvatushenkilöstön rakenteessa ovat seuraavat: vähintään 40 % henkilöstöstä on varhaiskasvatuksen opettajia ja enintään 60 % henkilöstöstä on joko varhaiskasvatuksen sosionomeja tai lastenhoitajia.

Selvityshenkilöiden ehdotus päiväkodin eri ammattiryhmien ammatillisista profiileista löytyy raportin sivulta 88 alkaen.

Selvityshenkilöryhmän tekemät henkilöstörakenteen muutoksia ja osallistumisasteen nostoa koskevat laskelmat yhdistettynä voimakkaaseen eläköitymiseen tuottavat seuraavia seuraamuksia eri ammattiryhmien henkilöstötarpeessa (suorat lainaukset sivuilta 96-97):

Lastenhoitajien osalta heidän suhteellista osuuttaan henkilöstön kokonaismäärästä esitetään alennettavaksi. Vaikka eläköityminen on suurta, ei ole ennakoitavissa henkilöstön lisätarvetta.

Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneiden osalta ei myöskään ole tarvetta lisäykseen. Nykyisin työelämässä lastentarhanopettajan tehtävissä toimiville sosionomi (AMK) esitetään mahdollisuutta saada kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin suorittamalla 25 op laajuinen täydentävä koulutus. Se, kuinka moni tämän koulutuksen haluaa ja voi suorittaa, tulee heijastumaan sekä uusien varhaiskasvatuksen opettajien että varhaiskasvatuksen sosionomien tarpeeseen.

Varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoisten osalta on nähtävissä selkeä henkilöstön lisätarve. Se, miten suuri tämä lisäystarve on, ratkeaa tarkemmin tulevina vuosina. Koska lisätarve on ollut tiedossa jo pitkään ja lainsäädännön ja varhaiskasvatussuunnitelmien sisällöllinen painotus on ennestään vahvistanut tätä tarvetta, on välttämätöntä tehdä koulutusmäärien lisäystä koskevat pysyvät ratkaisut mahdollisimman pian.

Koulutusten kehittämisen osalta todetaan seuraavaa: ”Esitämme, että varhaiskasvatuksen perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseksi perustetaan varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämisfoorumi. Sen tehtävänä on eri varhaiskasvatuksen (päiväkotien) ammattilaisten osaamisprofiilien täsmentäminen, peruskoulutuksen opetussuunnitelmien kokonaisuuden koordinointi ja koulutusten muutosprosessin seuraaminen ja arviointi sekä kehittämisehdotusten laatiminen.” (OKM 2017, s. 98) Raportissa eritellään myös tarkemmin kunkin koulutuksen kehittämistarpeita ja sisällöllisiä painotuksia.

Kaikki edellä esitetyt ehdotukset on lisäksi jaettu lyhyen ja pitkän aikavälin suosituksiin, joihin voi tutustua sivulta 114 alkaen.

Varhaiskasvatuksen tiekartta on tärkeä askel varhaiskasvatuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle ja sen laadun nostolle. On merkittävää, että varhaiskasvatus on saanut uudenlaiset ja varhaiskasvatuksen tutkimustietoon pohjautuvat askelmerkit tulevaisuudelle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön oma tiedote aiheesta luettavissa täältä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi poimi tiekartasta seitsemän plussaa ja kaksi miinusta. Lue kirjoitus täältä!

Helsingin Sanomien kirjoitus aiheesta täällä.

Susanna Gillberg
Ebeneser-säätiö
Lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlatoimikunta

Yksi kommentti artikkeliin ”Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta julkaistu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s