Varhaiskasvatusasiaa: Toimintakulttuurin muutos näkyy myös lastentarhanopettajan työssä

Lastentarhanopettaja Jaana Lahdenperä kirjoittaa seuraavassa toimintakulttuurin muutoksen vaikutuksista lastentarhanopettajan työhön. Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu myös Lastentarhanopettajan kalenterissa 2017-2018 (PS-Kustannus).

Varhaiskasvatuslailla ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla (2016) päätöksentekijät ovat tavoitelleet toimintakulttuurin muutosta ja laadun yhdenmukaistamista suomalaisessa varhaiskasvatusjärjestelmässä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet toteaa varhaiskasvatuksen pedagogisesti painottuneeksi kokonaisuudeksi, joka edellyttää pedagogista asiantuntijuutta. Asiakirja havainnollistaa lastentarhanopettajan pedagogisen asiantuntijuuden ja vastuun seuraavasti: ”Kokonaisvastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja  tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on lastentarhanopettajalla.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17).

Ymmärrys lastentarhanopettajan kokonaisvastuusta pedagogisen toiminnan toteutumisessa on jo kauan tunnustettu päiväkodeissa, siitä huolimatta vastuun toteutuminen on ollut tulkinnanvaraista, epäselvää ja yksikkö- tai ryhmäkohtainen päätös. Se on vaikuttanut varhaiskasvatuksen laadun epätasaisuuteen. Päiväkoteihin varsin sitkeästi pesiytynyttä “kaikki tekevät kaikkea” -työskentelyä ruokkivat muun muassa työvuorokäytännöt, joissa kaikki ammattiryhmät tekevät kaikkia työvuoroja ja työnjako perustuu lähinnä työvuoroihin. Varhaiskasvatuslain tavoitteiden ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen toimintakulttuurin muutos edellyttää uudenlaista ajattelua ja suhtautumista sekä lastentarhanopettajan työhön että moniammatilliseen tiimityöhön, jossa työvuorojen tarkoituksenmukainen organisointi on yksi osatekijä.

Moniammatillinen tiimityö ei tarkoita sitä, että kaikki tekevät samoja tehtäviä tarkalleen yhtä paljon ja lastentarhanopettajan kokonaisvastuu tarkoittaa enemmän, kuin pelkkää tiiminsä pedagogista konsultointia. Päiväkodin tiimityöhön kuuluu paljon yhteistä tekemistä, mutta ammattiryhmien vastuut painottuvat eri tavalla. Lastentarhanopettajalla vastuut ja tehtävät painottuvat opetukseen ja kasvatukseen ja lastenhoitajilla huolenpitoon ja hoitoon.

Yhtenäisen toimintakulttuurin tavoittelun lähtökohta on tunnistaa ja selkeästi määritellä, mitkä konkreettiset työtehtävät päiväkodeissa kuuluvat lastentarhanopettajan tehtäviin. Esimerkki tällaisista tehtävistä on lasten henkilökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien laadinta, jonka laki määrittää lastentarhanopettajan tehtäväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja tiiminsä kanssa keskusteltuaan, käy keskustelut huoltajien kanssa ja kirjaa suunnitelmat samaan tapaan kuin esiopetuksen LEOPS-prosessissa: laki ei toteudu sillä, että opettaja valvoo lastenhoitajien käymiä vasu-keskusteluja ja korjauttaa suunnitelmien mahdolliset virheellisyydet, kuten tähän asti on monessa päiväkotiryhmässä tehty. Jos opettaja ainoastaan valvoo näitä vasu-prosesseja, aiheutuu tästä päällekkäistä työtä ja entistä enemmän työntekijöiden poissaoloja lapsiryhmästä. Tutkimusten mukaan lasten vasut eivät ole useinkaan vastanneet niille asetettuja pedagogisia vaatimuksia ja odotuksia. Tähän reagoitiin varhaiskasvatuslain valmisteluvaiheessa säätämällä vasu-prosessi lastentarhanopettajan tehtäväksi. Tämä lain osoittama korjausliike on myös henkilöresurssien järkevää käyttöä, joka parantaa koko henkilöstön työssä jaksamista ja varhaiskasvatuksen laatua. Lasten vasut ovat myös perusta lapsiryhmän toiminnan suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle, joka kuuluu lastentarhanopettajan vastuulle ja tehtäväksi.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi moniammatillisuuden toteutuminen tulee ottaa perusteelliseen arviointiin päiväkodeissa ja uudistaa se Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin varauksettomasti pyrkiväksi. Tämä pyrkimys ilmenee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, jossa todetaan päiväkotien henkilöstön moniammatillisuudesta laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavarana, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17).

Päiväkodeissa tulisi analyyttisemmin tarkastella työnjakoa ja keskittyä vain sellaisiin toimenpiteisiin, jotka hyödyttäisivät mahdollisimman paljon lasten kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksen kehittämisen kannalta on hyvä siirtää katsetta siihen, kuinka tuottaa sellaista varhaiskasvatusta, joka hyödyttää kaikkia lapsia mahdollisimman paljon.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen sanotaan perustuvan educare-ajattelulle, jossa hoito ja pedagogiikka kietoutuvat yhteen. Tämä ei kuitenkaan yksin takaa laadukasta varhaiskasvatusta. Ennalta suunniteltu pedagoginen toiminta on vaikuttavan varhaiskasvatuksen perusta. Päiväkodeissa se toteutuu esimerkiksi päivittäisenä taide- tai taitokasvatuksena. Lastentarhanopettajan osaamisen ehdotonta ydintä on pedagogisen toiminnan sopivan haasteellinen, ikätasoinen ja lapsilähtöinen suunnittelu. Tutkimustulokset korkeatasoisesti suunniteltujen toimintatuokioiden hyödyistä alle kouluikäisten lasten kehitykselle, ryhmäytymiselle ja kouluvalmiuksien tasoittamiselle ovat vahvoja. Tämä edellyttää kuitenkin, että lastentarhanopettajalla on riittävästi lapsiryhmän ulkopuolista työaikaa pedagogisen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja arviointiin. Virka- ja työehtosopimuksen mukainen ns. suunnitteluajan säännöllisyys ja riittävyys tulee turvata lastentarhanopettajalle. Uutta toimintakulttuuria kehitettäessä tulee ymmärtää myös se, että kokonaisuudeltaan ehjä ja laadukas varhaispedagogiikka ei voi perustua suunnittelemattomaan toimintaan tai ”ohimennen” laadittuihin suunnitelmiin. Opettajan työhön kuuluvaa suunnittelua, arviointia ja muita kirjallisia tehtäviä ei tule myöskään tulkita lepotauoksi tai ajaksi, josta lastentarhanopettaja on nopeasti siirrettävissä ”kiireellisimpiin” tehtäviin. Opettajan suunnittelu-, valmistelu- ja arviointiaika on ammatin tuoma velvollisuus, jonka toteutumista tiimin, päiväkodin johtajan ja koko organisaation tulee tukea.

Suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä on saamassa kauan kaipaamansa suunnan muutoksen, johon varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antavat lupaavan lähtökohdan. Järjestelmää ja pedagogiikkaa on rasittanut useiden vuosikymmenten ajan lastentarhanopettajan ammatillisen vastuuroolin häivyttäminen, lasten hyödyn kustannuksella. Lastentarhanopettaja on varhaiskasvatuksen ainoa pedagogisesti koulutettu, joten ammattitaidon vaikuttavuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomioita. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee ymmärtää moniammatillisuuden merkitys päiväkodissa ja kehitettävä toimintakulttuuria mahdollisimman paljon siitä hyötyväksi. Tämä on vankka alku ryhdyttäessä uudistamaan suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää.

Lähde: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. Opetushallitus.

Jaana Lahdenperä
Lastentarhanopettaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s