Juhlapuhe 125-vuotiaalle lastentarhanopettajan koulutukselle

Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Patrik Scheininin puhe lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlaseminaarissa 20.10.2017 Helsingin yliopistossa.

2

Rouva ministeri, arvoisat kuulijat, rakkaat varhaiskasvatuksen ystävät!

On erityisen oikein ja paikallaan, että tämä juhla on tänään täällä. 125 vuodessa suomalainen lastentarhanopettajien koulutus on kulkenut pitkän matkan. Matka yliopistoon on johtanut yliopistoon, jota tämä sali erinomaisesti edustaa.

Yliopiston opetukseen kuuluu se, että opetettavaa asiaa tutkitaan, alan opetusta tutkitaan ja opiskelijat kasvavat osaksi elävää tiedeyhteisöä osallistumalla tutkimukseen. Näin syntyy uutta tietoa ja uusia osaajia, jotka kykenevät muuttamaan omaa ajatteluaan ja maailmaa.

Och idag sjunger vi barnträdgårdslärarnas lovsång på två språk. Med undervisningsministeriets hjälp och starkt stöd av fantastiska donatorer, som förstått var samhällets grundläggande arbete görs, har vi nu också en svenskspråkig barnträdgårdslärarutbildning. De första grupperna har redan blivit färdiga och tagits emot med öppna armar i arbetslivet.

Detta är viktigt. Om vi vill ha ett fungerande tvåspråkigt utbildningssystem, måste vi se till att systemet fungerar väl på alla nivåer, från dessa våra minsta till universiteten och samhället.

Voimme iloita monesta asiasta tänään. Lastentarhanopettajakoulutukseen on paljon hyviä hakijoita. Heistä kasvaa osaavia, ihastuttavia ihmisiä ja opettajia jotka huolehtivat ja kasvattavat, sytyttävät tiedonjanon ja löytävät tiensä ihmisen sydämeen. Heillä on paljon annettavaa: varhaisina vuosina virinneet valmiudet ja suhtautumistavat silottavat koulutietä ja auttavat elämän eri vaiheissa. Varhaiskasvatus on ”the Great Equalizer”. Yhteiskunnallisen erilaistumiskehityksen parhaita vastalääkkeitä on varmistaa, että kouluun tulevilla on tarvittavat perusvalmiudet ja työtavat kotitaustastaan riippumatta. Vain näin saadaan parhaalla mahdollisella tavalla koko nuoren sukupolven osaamispotentiaali kukkimaan ja kantamaan hedelmää. Tästä on kiittäminen varhaiskasvatuksen väkeä niin täällä kuin kentällä.

Voimme iloita myös siitä, että varhaiskasvatuksen yliopistollisiin tehtäviin on paljon hyviä hakijoita. Ja siitä, että alan tutkimus kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla. Vahva tutkimus houkuttelee uusia tutkijaopettajia, syntyy yhteistyötä – ja tuloksena on julkaisuja, uusia tohtoreita ja tutkimusrahoitusta.

Eräs median kestokeskustelu koskee varhaiskasvatuksen efektiä: Esimerkiksi PISA-aineistolla tarkastellen, yhdeksän kouluvuoden jälkeenkin, näkyy edelleen järeä varhaiskasvatuksen vaikutus. Ei ole ainoakaan osallistuneista kymmenistä maista, joka olisi kehittänyt varhaiskasvatusjärjestelmän, jonka vaikutukset olisivat kielteisiä! Pääsääntö on, että mitä pidempään ollaan varhaiskasvatuksen parissa, sen parempia ovat osaamistulokset. Efekti on useimmissa maissa suuri. Suomessa varhaiskasvatuksen vaikutus oli 2000-luvun alkupuolella pieni, mutta on nykyisin, 2012 mennessä, kasvanut suurimpien joukkoon. Tämän tarkoittaa käytännössä, että on syytä huolehtia siitä, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikissa lastentarhoissa on oltava lastentarhanopettajakoulutuksen saaneita opettajia riittävästi. Ehdotan myös vakavasti sitä, että lastentarhanopettajankoulutus olisi jatkossa maisteritasoista. Tämä lisäisi edelleen alan vetovoimaa, kuten luokanopettajankoulutuksen riemukulku on osoittanut. Ja se voisi ratkaisevasti vaikuttaa myös lastentarhanopettajien palkkakehitykseen. Tälläkin on merkitystä, kun pyrimme varmistamaan että osaavat opettajat sijoittuvat koulutustaan vastaaviin tehtäviin – ja myös pysyvät niissä.

Isoisänä haluan lopuksi sanoa kiitokseni teille kaikille, joiden elämäntyötä, uraa ja vaikutusta näiden pienimpien ihmisten elämään – ja sen kautta maamme ja maailmamme tulevaisuuteen – me tänään juhlimme. Tiedän, että työnne on täynnänsä rakkauden tekoja. Sen suurempaa lahjaa ei voi ihminen toiselle antaa. Sen suurempia sankareita ei ole olemassakaan. Kiitos!

Eino Leinon sanoin:

Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Yksi kommentti artikkeliin ”Juhlapuhe 125-vuotiaalle lastentarhanopettajan koulutukselle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s