Varhaiskasvatusasiaa: 125 vuotta kohti varhaiskasvatuksen arvostusta

Elise Lujala, KT, kirjoittaa seuraavassa lastentarhanopettajan koulutuksen pitkästä historiasta ja siitä, miten se näkyy tämän päivän varhaiskasvatuksessa.

Suomen lastentarhanopettajakoulutuksen juhlavuonna on mielenkiintoista tarkastella koulutuksen kehityksen laajaa kaarta. Lastentarhatoiminnan alkuvaiheet liittyvät kiinteästi kansakoulujärjestelmämme käynnistymiseen ja kansakoulunopettajien koulutuksen aloittamiseen Jyväskylän seminaarissa 1860-luvulla. Uno Cygnaeuksen mielestä uuden koulujärjestelmän käynnistäminen tuli aloittaa pätevien opettajien kouluttamisesta. Harjoittelupaikkana toimi seminaarin mallikoulu, myös sen lastentarhaosastot, joiden opettajat olivat saaneet koulutuksensa lastentarhatyön syntysijoilla Keski-Euroopassa.

Koulujen alimmaksi asteeksi perustettujen lastentarhojen rinnalla alkoi Helsingissä vuonna 1888 kansanlastentarhatyö, jonka esikuvana oli Berliinissä sijaitsevan Pestalozzi-Fröbel Hausen toiminta. Siellä saivat koulutuksensa suomalaisen toiminnan uranuurtajat Hanna Rothman ja Elisabeth Alander. Heidän Sörnäisissä tekemänsä työn tunnetuksi tulemisen myötä haluttiin lastentarhoja perustaa myös eri puolille Suomea. Pätevien opettajien saamiseen liittyneet toiveet ja pyynnöt koulutuksen aloittamisesta osoitettiin Sörnäisten kansanlastentarhalle, jonka yhteydessä yksivuotinen koulutus aloitettiin vuonna 1892, juhlavuoden otsikon mukaisesti 125 vuotta sitten.

Alkuvuosina koulutus kehittyi varsin nopeasti, sillä jo neljän vuoden kuluttua nähtiin tarpeelliseksi pidentää koulutusaika kaksivuotiseksi. Pian myös kouluylihallitus kiinnitti huomiota kielikysymykseen ja kehotti aloittamaan ruotsinkielen rinnalla myös suomenkielistä opetusta. Näin vuodesta 1905 käynnistyi vuorovuosin suomenkielinen ja ruotsinkielinen kurssi. Näkyvän ilmiasun niin kansanlastentarhatyö kuin koulutuskin saivat vuonna 1908 Ebeneserkodin valmistumisen myötä, jolloin koulutuksen nimeksi tuli Lastentarhaseminaari Ebeneser.

Kouluhallituksen vastuu lastentarhatyöstä ja lastentarhanopettajien koulutuksesta selkiytyi vuonna 1918 tapahtuneen keskusviraston uudistuksen yhteydessä. Ohjaus siirtyi selkeästi kansanopetusosastolle, minkä seurauksena lastentarhatyö oli näyttävästi esillä yhtenä koulutoimen osana Helsingissä pidetyssä vuoden 1919 yleisessä kansakoulukokouksessa. Kokouksen jälkeen syntyi voimakasta julkista keskustelua kansakoulun ensimmäisten vuosien opetuksesta ja erityisesti opettajien koulutuksesta. Alkuopetuksen opettajien tyttökoulupohjaista koulutusta vaativat Lastentarhaseminaari Ebeneserin edustajat, kun taas kansakoulupohjaisen alakansakouluseminaarin johtaja Aukusti Salo puhui voimakkaasti johtamansa koulutuksen puolesta. Toisena vaihtoehtona hän esitti kyseisten koulutuksien yhdistämistä.

Alakoulua koskeva ratkaisu syntyi vuonna 1921 annetun oppivelvollisuuslain myötä. Kansakoulun ensimmäisten luokkien opettajien pätevyydeksi määriteltiin alakansakoulun opettajan tutkinto, jonka saattoi suorittaa Hämeenlinnassa toimineessa alakansakouluseminaarissa. Opettajakysymystä suurempi, lastentarhatyön kannalta kielteinen muutos oli vuonna 1924 tapahtunut kouluhallituksen lastensuojeluosaston lakkauttaminen ja sen toiminnan ohjauksen siirtäminen sosiaaliministeriöön. Samassa yhteydessä lastentarhatyö määriteltiin monista vastaväitteistä huolimatta lastensuojelutyöksi ja siirrettiin kouluhallituksen kansanopetusosaston alaisuudesta sosiaaliministeriön lastensuojelutoimiston alaisuuteen. Näin sekä lastentarhojen toiminta, että lastentarhanopettajien koulutus olivat jatkossa useiden vuosikymmenien ajan sosiaaliministeriön alaisena irrallaan kasvatus- ja opetustoimintaa ohjaavasta hallinnosta.

Sosiaaliministeriön alaisuudessa syntyi vuonna 1927 laki lastentarhojen valtionavusta. Siinä sivuttiin lastentarhanopettajakoulutusta määrittelemällä yhdeksi valtionavun saamisen ehdoksi kaksivuotinen lastentarhanopettajan koulutus. Kun muuta toiminnan sisältöön liittyvää lakisääteistä ohjeistoa ei ollut, voi sanoa koulutuksien antamien arvojen ja kehittämistavoitteiden ohjanneen lastentarhatyön sisältöä aina päivähoitolain voimaantuloon, 1970-luvulle asti.

Sotien jälkeen, 1940-luvun lopulla, oli voimakkaita paineita lastentarhatoiminnan laajentamiseen ja opettajien koulutusmäärien kasvattamiseen. Ensimmäinen Helsingin ulkopuolelle suuntautunut ratkaisu oli Ebeneserseminaarin Jyväskylän alaosaston perustaminen vuonna 1947. Sen alkuvuosina esitettiin ylioppilaspohjaisen koulutuksen toteuttamista korkeakoulun alaisena ja tutkimuslastentarhan perustamista, mutta ylläpitäjän vaihtaminen ei toteutunut.  Kun Ebeneser-Säätiö päätti luopua alaosaston ylläpidosta, otettiin paikallisesti vastuuta koulutuksen jatkumisesta, ja vuodesta 1965 Jyväskylän lastentarhaseminaari toimi yksityisenä kannatusyhdistyksen ylläpitämänä koulutuslaitoksena.

1950-luvulla syntyi uusia alueellisia koulutustavoitteita, joissa toivottiin painokkaasti valtiovallan vastuunottoa uuden koulutuksen perustamisessa. Lähtökohtina olivat silloisen yhteiskunnan työllisyysolosuhteet ja lapsiperheiden kaipaama tuki. Tampereella koulutuksen aloittamista painotettiin paikallisen naisvaltaisen työvoiman tarpeen edellyttämällä lasten hoitopaikkojen lisäämisellä. Valtion ylläpitämän koulutuksen aloittamista vaadittiin useissa eduskunta-aloitteissa, jotka eivät kuitenkaan johtaneet myönteisiin päätöksiin. Lopulta Tampereella päädyttiin koulutusta ylläpitävän säätiön perustamiseen ja lastentarhanopettajien koulutus aloitettiin vuonna 1955.

Pietarsaaren koulutuksen aloittaminen oli yhteydessä Ebeneserin ruotsinkielisten kurssien lakkauttamiseen. Eduskunta-aloitteen valtion ylläpitämän koulutuksen saamisesta tekivät 1950-luvun puolivälissä kaikki ruotsinkieliset kansanedustajat yli puoluerajojen. Nytkään päätökseksi ei syntynyt valtion ylläpitämää koulutusta, joten vuonna 1958 alkaneen koulutuksen ylläpitäjäksi tuli yksityinen kannatusyhdistys. Oulussa lastentarhanopettajien koulutushanke syntyi 1960-luvun puolivälissä, ja tietoisena valtiovallan aikaisemmista päätöksistä edettiin määrätietoisesti kohti yksityisen kannatusyhdistyksen ylläpitämää koulutusta. Sosiaaliministeriön vastustava suhtautuminen ilmeni 1968 alkaneen koulutuksen kohdalla päätettäessä miesten koulutuksen aloittamisesta ja korkeakoulutasoisten opintojen liittämisestä jo ensimmäisten opiskelijoiden opetussuunnitelmaan.

 Kaikkien viiden lastentarhaseminaarin valtiollistamiseen kohdistuva yhteistyö käynnistyi 1960-luvun lopulla. Tällöin perustetun neuvottelukunnan työskentely aloitettiin 1968 perustetun sosiaalihallituksen kanssa ja ratkaisun läpivientiä jatkettiin vuonna 1972 ohjaavaksi viranomaiseksi tulleen kouluhallituksen alaisena. Kun koulutus tällöin myös erkani lastentarhatyön hallinnonalasta, ennätti lastentarhanopettajien tehtävänkuva jo seuraavana vuonna laajentua huomattavasti uuden vuonna 1973 voimaan astuneen päivähoitolain myötä. Valtiollistamiseen johtaneet ratkaisut toteutuivat vuonna 1977, ja samalla kaikkien lastentarhaseminaarien nimet muuttuivat opistoiksi. Vuosina 1973–1975 oli saatu kokeiluluontoisiksi nimettyjä korkeakoulujen yhteydessä toimineita määräaikaisia koulutuksia, ULO-koulutuksia, jotka olivat oman yliopistonsa itsemääräämisoikeuden alaisia. Koulutuksien yhteistyö toimi nyt lähinnä vapaamuotoisen ja -ehtoisen yhteistoiminnan turvin. Laajasti määritelty yhteinen tavoite oli kuitenkin kaikkien koulutuksien vakinaistuminen ja siirtyminen yliopistoihin, muun opettajankoulutuksen yhteyteen. Yliopistokoulutukseksi siirtyminen toteutui viimein 1.8.1995, jolloin saatiin myös selkeät edellytykset varhaiskasvatustyön, koulutuksen ja tutkimuksen toteutumiselle.

Nyt, koulutuksen juhlavuotena, on syytä iloita varhaiskasvatuksen kohdalla saavutetuista ratkaisuista ja tulevista kehittämismahdollisuuksista niin satavuotiaan Suomen kuin kansainvälistenkin edellytysten osalta. Toisaalta on myös syytä arvostaa niiden yksityisten koulutuksien ylläpitäjien toimintaa, jotka valtiovallan takaamaa vakaata asemaa toivoen olivat pitkään olleet valmiita vastaamaan niin koulutuksen sisällöstä kuin sen taloudellisista edellytyksistä. Kaksi kolmasosaa 125 vuodesta oli huomattava ajanjakso.

Mielihyvin voi myös todeta, että lastentarhatyön lähtökohtien kaksijakoisuus on poistunut. Uno Cygnaeuksen 150 vuoden takainen hahmotelma maamme laaja-alaisesta kansanopetusjärjestelmästä on nyt toteutumassa, kun julkinen varhaiskasvatus on saanut painoarvoa osana kasvatus- ja opetustoimea. Vain Cygnaeuksen näkemys vanhemman tehtävään valmentamisesta puuttuu, kun ”lastenhoidon opetus sekä lastentarhassa ja lastenseimessä tapahtuva harjoittelu” eivät kuulu koulun yläluokkien opetusohjelmaan. Huomiotta ei voine edelleenkään jättää lastentarhanopettajien koulutuksen perinteessä painottuneita lapsien yksilöllistä tuntemista, luonnon merkityksen arvostamista ja oppimiseen liittyvää lapsen elinpiiriin kuuluvien aihekokonaisuuksien laaja-alaista käsittelyä.

Eduskunnalle aikanaan osoitettujen koulutusaloitteiden saamat kielteiset päätökset johtavat pohtimaan tuon ajankohdan varhaislapsuuteen kohdistuvaa jopa vähättelevää arvostusta. Yksittäiset päättäjät saattoivat silti olla voimakkaita, kuten ministeri Tyyne Leivo-Larsson, joka suostui puoltamaan Pietarsaaren seminaarin perustamista vain, jos koulutus sijoitettaisiin Pohjanmaalle. Viiden lastentarhaseminaari- ja opistokoulutuksen lisäksi väliaikaiset ULO-koulutukset aloitettiin Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Raumalla, Savonlinnassa ja Turussa. Yhtään koulutusta ei kuitenkaan perustettu vakinaisesti ylläpidetyksi valtion oppilaitokseksi tai koulutukseksi.

Jälleen on huomattava puute pätevän koulutuksen saaneista lastentarhanopettajan virkaan tulijoista. Kun koulutuksesta vastaavat nyt yliopistot, on syytä uskoa tutkimuspohjaisen koulutuksen johtavan riittävän määrällisen kasvun rinnalla pedagogisiin perusteisiin vankasti nojaavan varhaiskasvatuksen jatkuvaan kehittymiseen.

Elise Lujala, KT

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s