Varhaiskasvatusasiaa: Tutkimus suomalaisen varhaiskasvatustyön rakentumisesta ammattilaisten puheessa

Väitöskirjatutkija Hanna Hjelt Tampereen yliopistosta tutkii varhaiskasvatustyön rakentumista ammattilaisten puheessa.

Varhaiskasvatus on nyt myönteisen, kehittävän kiinnostuksen kohteena. Osin uudistettu lainsäädäntö ja siihen perustuva opetussuunnitelmallinen normiohjaus painottavat varhaiskasvatuksen pedagogisuutta, koulutuksellinen jatkumo varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen on tunnistettu ja laatujärjestelmän kehittäminen on käynnissä. Toisaalta julkista keskustelua sävyttävät myös ristiriitaiset näkökulmat, joissa päiväkoti näyttäytyy kiireisenä työympäristönä ja työn tehokkuus on jatkuvan tarkastelun kohteena. Varhaiskasvatustyötä käsittelevässä väitöstutkimuksessani tarkastelen varhaiskasvatuksen ammattilaisten puhetta omasta työstään, heidän tapaansa kuvata työtään ja rakentaa omaa ammatillista toimijuuttaan suomalaisen työelämän kehyksessä.

Varhaiskasvatustyöhön liittyviin mielikuviin ja työstä käytävään julkiseen keskusteluun vaikuttaa oleellisesti suomalaisen työelämän rakenteellinen kahtiajakoisuus. Naisten osuus varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on 97,9 prosenttia eli naisammatin kriteerinä oleva 90 prosentin osuus työntekijöistä täyttyy. Varhaiskasvatustyötä leimaa siis toimialakohtainen sukupuolijakauma eli horisontaalinen segregaatio, joka ei sinänsä ole työelämän tasa-arvon vastaista, mutta tässä rakenteessa voi piillä eriarvoistavia piirteitä. Laajoissa työolokartoituksissa on havaittu sukupuolen mukaista jakautumista kiireen kokemisessa ja mahdollisuuksissa vaikuttaa tai säädellä omaa työtään. Tätä naisvaltaiseen työhön liittyvää kiireen ja paineen kokemista on selitetty mm. sukupuolitapaisuuden käsitteellä. Työelämässä naisilta odotetaan joustavuutta ja vastuullisuutta, ja mahdollisuus reagoida paineiden syihin jää varsin pieneksi. Myös omassa tutkimuksessani puhe vaikutusmahdollisuuksien niukkuudesta ja työn arvostuksen puutteesta rakentuu ikään kuin naisten tekemän työn luontaiseksi ominaisuudeksi.

Puhetta kiireestä tuotetaan runsaasti, mutta kiireen ja tehostuvan työn yhteys työelämän laatuun ei ole yksiselitteinen; työ voi olla samanaikaisesti sekä vaativaa että mielekästä ja motivoivaa. Motivoituminen edellyttää ammatillista toimijuutta eli mahdollisuutta vaikuttaa, tehdä valintoja, neuvotella ja päättää. Tutkimukseni alustavat tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajan toimijuutta muokkaavia tekijöitä ovat mm. keskenään erilaiset aikakehykset. Puhuessaan työstään haastateltavat kuvaavat ammatillista osaamista, joka edellyttää työn nopeatempoista organisointia ja muokkaamista. Toisaalta korostetaan havainnoivaa, lapsen tarpeiden äärelle pysähtyvää ja kuuntelevaa työotetta. Läsnä ovat sekä tehokkuus että oletus levollisen ilmapiirin rakentumisesta, eikä ammatillinen toimijuus tunnu löytävän luontevia uomia näiden erilaisten aikakehysten välillä. Jatkuvat äkilliset muutokset päiväkodin arjessa vaikuttavat sivuuttavan havainnointiin sitoutuvan pedagogisen kehittämisen. Keskustelua työn painopisteistä ja ajallisista orientaatioista käydään päiväkodissa ja valintoja tekee yksittäinen työntekijä oman harkintansa mukaan. Työnantajaorganisaation viestintää kuvaillaan työn tehokkuutta ja nopeatempoista organisointia painottavaksi.

Käydäänkö varhaiskasvatusorganisaatioiden tasolla riittävästi työtä jäsentävää keskustelua, joka nivoisi yhteen työn tavoitteet ja erilaiset aikahorisontit? Jos työn painopisteitä määriteltäessä sivuutetaan nämä vaihtelevat ajalliset kehykset, yksilölle voi syntyä kokemus ajan puutteesta ja vaikeudesta säädellä omaa työtään. Osaava, oman toimijuutensa hahmottava henkilöstö on merkittävä resurssi, joka mahdollistaa tavoitellun tehokkaan, kehittyvän ja laadukkaan varhaiskasvatustyön.

Hanna Hjelt
väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto

3 kommenttia artikkeliin ”Varhaiskasvatusasiaa: Tutkimus suomalaisen varhaiskasvatustyön rakentumisesta ammattilaisten puheessa

  1. Timo Mäki sanoo:

    Hei Hanna
    Kiitos hyvästä artikkelista. Kysyn käyttämästäsi termistä varhaiskasvattaja. Olen yrittänyt kartoittaa varhaiskasvattaja -termin taustoja. Sitä käytetään alamme arkikielessä väljästi tarkoittamaan milloin mitäkin epämääräisesti rajattua päivähoidon henkilöstön osaa.
    Olen tutkinut netistä ison joukon graduja, amk-opinnäytetöitä ja jopa varhaiskasvatuksesta tehtyjä väitöskirjoja, joissa sanaa varhaiskasvattaja käytetään ilman tieteellistä määrittelyä.
    Varhaiskasvatuksen opettajuuden kannalta tämä on haitallista. Se sallii mielikuvan ja arkikäsityksen, että päiväkodissa on yksi ammattiryhmä, joka tekee samaa työtä.
    Varhaiskasvatuslaki, sen tarkempi säätämisaineisto, kelpoisuuslaki, valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet, kunnan ja yksityisen alan ves/tessit, pakolliset tehtäväkuvaukset eikä minun tiedossani yksikään työsopimus määrittele varhaiskasvattajaa mitenkään eikä pätevästi.
    Mistä syystä sinä olet päätynyt käyttämään varhaiskasvattaja-termiä ja miten perustelet sen käytön?
    Ystävällisin terveisin
    Timo Mäki OAJ:stä

    Tykkää

    • Hanna Hjelt sanoo:

      Kiitos palautteestasi Timo!
      Tutkimukseni kohteena on päiväkodeissa varhaiskasvatustyötä tekevän henkilöstön työstään tuottama puhe ja sen tarkastelu suomalaisen työelämän kehyksessä. Näkemyksesi on kyllä varsin aiheellinen ja olen kanssasi yhtä mieltä opettajuuden huolestuttavasta asemasta kaikki-tekee-kaikkea- paradigman puristuksessa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella ammattiryhmien eroja. Vaihtoehtona olisi ollut henkilöstö-termin käyttö, joka ei myöskään erottele opettajia ja hoitajia. Lisäksi se olisi ollut blogitekstissä melko kankea ilmaisu.
      Ystävällisin terveisin
      Hanna Hjelt

      Tykkää

  2. Anneli Äm sanoo:

    Kiitos hyvästä artikkelistasi.
    Varhaiskasvatuksessa työskentelevänä olen ehdottomasti sitä mieltä, että työtä jäsentävää keskustelua tulisi käydä enemmän ja siihen keskusteluun tulee saada työkaluja. Jäsentymättömyys aiheuttaa kiireen tuntua ja kiireen tuntu väsymystä. Joskus pohdin, tunnistammeko me työntekijät itse mistä väsymys johtuu?
    Liian usein esille nostetaan kasvottoman organisaation vaateet, joita toki myös on, mutta kuinka me työntekijät itse osaamme jäsennellä työtämme yhdessä työyhteisön muiden jäsenten kanssa esimiehen johdolla?
    On selvää, tai pitäisi olla selvää, että moniammatillisissa työyhteisöissä työn tulisi olla jäsentyneempää kuin se tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa on. Yhteistyön käsite on vinoutunut ”kaikki tekee kaikkea” ajatukseksi ja tällä hetkellä varhaiskasvatusyksiköissä kipuillaan uuden vasun mukanaan tuomaa ja korostamaa lastentarhanopettajien pedagogista vastuuta. Tätäkin keskustelua tulisi johtaa ja käydä työn jäsentämisen näkökulmasta, mutta valitettavasti vielä kuulee tunnemyllerryksen ja arvostuskeskustelun johtavan työtehtäviä.
    Kiitos tutkimuksestasi, tällaiset näkökulmat avaavat varhaiskasvatuksen solmukohtia noustessaan keskusteluun.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s