Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Kirja – ovi lapsen maailmaan

Juhlavuoden jälkeisissä tunnelmissa julkaisemme blogissa vielä muutamia kirjoituksia  Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijoilta.

Viime aikoina on käyty tiivistä keskustelua ääneen lukemisen tärkeydestä. Mediassa on jopa painotettu, että lukeminen ja luetun kuuleminen on jokaisen lapsen perusoikeus.

Tutkimuksella on osoitettu, että varhaislapsuuden lukukokemukset vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Kirjoihin ja lukemiseen viitaten, erityisen huolestuttavia eroavaisuuksia on osoitettu nuorten sanavarastoa vertaillessa. On havaittu, että itseilmaisun kyky omalla äidinkielellä vaikuttaa jopa sukupolvien väliseen kommunikointiin, toisen sanavalintoja ei aina enää ymmärretä.

Sanavarastoon voi onneksi vaikuttaa, niin omaan kuin lastenkin – lukemalla monipuolisesti, ääneen ja yhdessä ihmetellen. Sanavarasto karttuu ja lukiessaan aikuinen saa myös tietoa lapsesta seurailemalla kuinka lapsi kommentoi luettua, miten hän reagoi kuviin ja mahdollisesti myös tarinan juoneen. Jo vauvoille kannattaa lukea ääneen ja taaperoikäinen oppii jo monipuolista itseilmaisua yhteisten lukuhetkien välityksellä. Eri-ikäisille lapsille kirja valitaan eri perustein, vauvat omaksuvat kirjoja kokonaisvaltaisesti kaikin aistein, kun taas jo lukutaitoa harjoitteleva haluaa sopivaa haastetta ottaa haltuun sanoja ja lauseita itselle sopivin annoksin, usein kuvan tukemana. Lastentarhanopettajana olenkin pitänyt pinnalla ajatusta, että joka päivä mahdollistetaan lapsille tuokio kirjan äärellä.

Kirja on ovi uuteen maailmaan, sieltä aukeaa kirjan tarina, lukijan elävöittämänä, kuulijan kokemusmaailmaa täydentäen. Varhaiskasvatuksessa useimmiten luetaan kuvakirjoja, joissa valmiiksi sanoitettua tarinaa vahvempana voimakkaammassa roolissa ovat kuvat. Kuvakirjat luovat luontaisen tilan kysymyksille sekä aikuisen ja lapsen vuoropuhelulle. Kuvakirja on mitä mainioin alustus tuoda esille lapsen kiinnostuksen kohteet ja sanoittaa oman arjen kokemuksia. Parhaimmillaan yhteinen kuvakirjan lukuhetki tuo esille ilmiön jossa lapsi pääsee tarkastelemaan ympäristöään ja mielikuvitustodellisuuttaan monipuolisin ilmaisun keinoin.

Kun varhaiskasvatuksen oppimisympäristö on Vasun edellyttämästi varusteltu toiminnallisilla materiaaleilla ja välineillä jotka ovat lapsen vapaasti saatavilla, pääsee aikuinenkin haltioitumaan lapsen kekseliäisyydestä, lapsen kiinnostusta seuraillen ja tukien. Parhaimmillaan lapsi ammentaa mielikuvituksestaan ja uppoutuu täysin toimintaan. Tällöin, aikuinen voi tukea lasta innostuksensa kommunikoinnissa muille taito – ja taideaineiden keinoin. Minulle, taito- ja taideaineet ovat juuri portti tuon oman maailman näkyväksi tekemiseen. Tekemisen lomassa huomioiva aikuinen pääsee myös opettamaan uutta, esimerkiksi materiaalivalinnoissa, tuoden esille eri materiaalien käyttömahdollisuuksia ja työstötekniikoita. Taito- ja taideaineiden parissa toimien tavoite on mahdollistaa lapsen keinot ilmaista itseään entistä monipuolisemmin.

Tähän alle olen kerännyt kirjan maailmasta kasvaneita taito-ja taideaineiden ilmaisun kokeiluun kannustavia esimerkkejä idean siemeneksi Sinulle. Kuvien alla on linkki alkuperäisiin projektisivustoihin kokonaiskuvan kartoittamista varten.

 

Kuvataide: Kuvakirjan sivut kannustavat luomaan oman väripaletin.

1

Kuva: http://users.edu.turku.fi/aiholmen/kurkista/mielikuvituskysymyksia.htm

Holmen & Stenvall (2004) ovat koostaneet lyhyt materiaalin “Kurkista pintaa syvemmälle”. Se on oiva kertaus kuvakirjojen lukijalle, miten kuvaa voi tarkastella myös kuvataiteen kautta. Ylle kuvakaappasin materiaalista sivun, jonka kuvataideharjoite on helposti toteutettavissa samalla eri värimateriaalien (esim. vahaliitu, puuväri, tussi, akryylimaali, hiili) tutustuen.

 

Liikunta: Kirjan kuva kannustaa kehon liikkeelle ja keholliseen liikeleikkiin

2

Kuva: http://users.edu.turku.fi/aiholmen/kurkista/mielikuvituskysymyksia.htm

Samaisesta “Kurkista pintaa syvemmälle” -materiaalipaketista on myös yllä oleva kuva ja teksti jossa on annettu tukea kuvakirjan lukijalle kuvan tutkimiseen. Erityisen mainio kysymys on mielestäni sivun viimeinen:

 “ Haluaako kuva saada sinut tekemään jotakin?”

Tämä kysymys on yksinkertaisuudessaan oivallinen portti, ja muistutus meille kasvattajille, myös liikkeen ja toiminnan kautta tapahtuvasta ilmaisun taiteesta. Voisiko tarinan kokonaisuudessaan toistaa liikkeillä, tai liikkuvana seikkailuna vaikkapa ulkoilun lomassa?

 

Kädentaidot: Kolmiulotteinen materiaalien työstö

3

Kuva: http://www.kulttuurivalve.fi/tiedostot/Sanataidekoulu/Sanataideharjoituksia/kallio-elsa_lentaa.pdf

Kulttuuri Valve on listannut laajan joukon sanataideharjoituksia kohdennettuna aina yhteen kuvakirjaan. Esimerkkinä tässä yllä “Elsa lentää” -kirjan inspiroima kädentaitojen työ jossa lapsi saa tehdä itselleen siivet; “ Jos sinulla olisi siivet, millaiset ne olisivat?”

 

Draama: tasa-arvoinen aikuisen ja lapsen leikki

4

Kuva: http://www.edu.fi/download/187568_tarinasta_leikiksi_kasikirja_2017.pdf

Uudessa Vasussa keskeinen leikin pedagogiikka, lapsen aktiivinen rooli sekä lapsen osallisuus toiminnan suunnittelussa näkyy vahvasti myös tarinallisen leikin metodissa. Tarinallisessa leikissä on vaikutteita lastenkirjallisuudesta, draamasta ja taiteesta. Tarinallinen leikki toimii mainiosti myös kehyksenä taito-ja taideaineiden kautta toteutuvalle itseilmaisulle. Alla oleva kuva on tuoreeltaan ilmestyneen ilmaisen PDF-kirjan kansilehti.

Musiikki: Digitarinassa taustamusiikki luo uuden ulottuvuuden

5

Kuva: Toontastic3D

Koulutan varhaiskasvatuksen kentällä, ja viime vuoden eniten innostusta nostattanut sovellus, niin lasten kuin aikuistenkin kanssa, on ehdottomasti ollut ilmainen tarinasovellus Toontastic3D.

Sovelluksen voi ladata iOs tai Android laitteeseen (puhelin tai tabletti) ja käytön voi aloittaa heti, sovellus on intuitiivinen ja ohjaa eskarilaisenkin lapsikäyttäjän jo ensimmäisellä kokeilukerralla onnistumisen tunteisiin. Sovelluksessa luodaan tarina, tarinalle valitaan taustamaisema, hahmot, tai molemmat voi piirtää myös itse, ja sitten äänitetaan omaa puhetta. Sen jälkeen on mahdollista valita taustamusiikki. Tämä on ollut käänteentekevä oivallus monessa tarinassa, kun lapset ovatkin mieltyneet jännittävään musiikkiin, ja huomanneet kuinka metsäretken sävy muuttui aurinkoisesta sieniretkestä jännitysseikkailuksi musiikin voimalla.

Lapset kuulevat oman äänensä tarinaa soittaessa. Tarinat voi helposti myös tallentaa ja jakaa vaikkapa sähköpostin liitteenä koteihin tai heijastaa yhteisesti isommalle näytölle elokuvamaiseksi kokemukseksi.

Sovellusta olen käyttänyt tyypillisimmin 3 aikuisen ja/tai lapsen ryhmissä. Jokainen on näin voinut päättää kuinka paljon on äänessä, haluaako vain liikuttaa hahmoja tai vaikka valita tapahtumapaikkoja ja taustamusiikkia. Tämän sovelluksen kautta laite ja sovellus ovat välineita sisällöntuotantoon. Toimijuus keskittyy yhdessä tekemiseen, jossa jokaisen ääni ja rooli tulee nähdyksi. Käyttöönotto on yhtälainen kuin minkä tahansa uuden taito-ja taideainemateriaalin kanssa, jo kokeilukerta tarjoaa elämyksiä, ja sytyttää innostuksen tehdä lisää.

Edellä olen eritellyt ideoita taito-ja taideaineiden kanssa työskentelyyn. Taito- ja taideaineet tukevat lapsen hyvinvointia, antavat onnistumisen kokemuksia ja ennen kaikkea ovat kanava itseilmaisuun. Marjatta Kalliala toteaa Kuvan, sanan, musiikin, liikkeen, draaman ja leikin kautta tekeminen tempaa herkästi mukaansa, silloin myös lapsen osallisuuden kokemus tulee kaupanpäällisenä.

Inspiroivia hetki taito-ja taidekasvatuksen parissa,

Saara

Kirjoittaja on lastentarhanopettaja ja täydennyskouluttaja

Tekstin viitteet:

  1. https://yle.fi/uutiset/3-9225322
  2. http://www.lukukeskus.fi/lapselle-aaneen-lukeminen-on-ainoa-tehokkaaksi-todettu-keino-vaikuttaa-lukutottumuksiin/
  3. https://yle.fi/uutiset/3-8711651
  4. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005165449.html
  5. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/15/nain-sinustakin-tulee-mestari-lukemaan-aaneen
  6. https://www.hameensanomat.fi/teema/320021-vielako-isollekin-lapselle-kannattaa-lukea-aaneen
  7. https://www.oppijailo.fi/taaperon_kielitaju_kehittyy_lukemalla
  8. http://luelapselle.fi/#!vinkit
  9. http://www.helmet.fi/fi-FI/Lapset/Juttuja_kirjastoista/Vinkkeja_lapsen_kanssa_lukemiseen(105938)
  10. https://yle.fi/uutiset/3-9448142
  11. https://yle.fi/uutiset/3-7240755
  12. http://users.edu.turku.fi/aiholmen/kurkista/mielikuvituskysymyksia.htm
  13. http://www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi/sanataidekoulu/sanataideharjoituksia/
  14. www.edu.fi/download/187568_tarinasta_leikiksi_kasikirja_2017.pdf
  15. https://toontastic.withgoogle.com/
  16. https://yle.fi/uutiset/3-7240755
  17. http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/OldNews.aspx?id=3561 

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Yhteispiirros taideleikkinä

Juhlavuoden jälkeisissä tunnelmissa julkaisemme blogissa vielä muutamia kirjoituksia  Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijoilta. Seuraavaksi opiskelijat kuvaavat toteuttamaansa ”Yhdessä – yhteispiirros taideleikkinä” -työpajaa. Työpaja toteutettiin Lastentarhamuseossa lauantaina 7.4.2018 klo 11-14.

Yhdessä – Yhteispiirros taideleikkinä-työpaja

Taiteen tekemisessä on erilaisia lähestymistapoja. Taidetta voi tehdä yksin tai yhdessä yhtä tai montaa eri tekniikkaa hyödyntäen. Taiteen voi nähdä, kuulla ja kokea monin tavoin. Taide herättää yksilössä myös erilaisia tunteita, joku voi kokea taiteen ihanana rentoutumisen väylänä, toinen taas saattaa kokea taiteen ahdistavana ja monimutkaisena.

Järjestämässämme taidepajassa Helsingin Lastentarhamuseolla 7.4.2018 tehtiin taidetta yhdessä. Museolla on perinteisesti vuosittain esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijoiden järjestämä työpaja esi- ja alkuopetusikäisille lapsille ja näiden perheille, jonka teema tänä vuonna oli “Yhdessä”.  Tämän vuoden teema sopi taidetyöpajamme työskentelytapaan loistavasti, sillä taiteen tekemisen sosiaalinen prosessi ansaitseekin tulla nostetuksi perinteisen lopputeokseen tuijottavan teknisen taideharjoituksen rinnalle.

y1

YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään, ja työpajamme yhdisteli aurinkoisena viikonloppuna sopivassa suhteessa kaikkea tätä. Työpajassamme musiikin siivittämänä oli mahdollisuus laskeutua levolliseen taideleikkiin, ja vielä yhdessä vanhempien kanssa vapaa-ajalla!

Esi- ja alkuopetusikäiselle lapselle taiteen tekeminen sosiaalisena prosessina on erityisen kiitollinen, sillä hän alkaa olla sellaisessa iässä, että tekemisessä alkaa olla kouluiän kynnyksellä kriittistä otetta ja rajoittamista, varsinkin, jos lapsi ei itse ole kuvailmaisullisesti suuntautunut. Pahimmassa tapauksessa kouluiän myötä visuaaliset taiteet jäävät kokonaan koulutöiden varaan, eikä silloin visuaalisten taiteiden ja oppimisen yhteyttä saada tuotua esille pienen ihmisen elämässä, ja näin kavennetaan lapsen koko kulttuurikompetenssia. Lisäämällä tämän kaltaisia yhteistoiminnallisia visuaalisen taiteen leikkejä niin varhaiskasvatukseen, kuin esikoulu- ja perusopetusmaailmaankin, voitaisiin avata moni taiteen tekemisen solmu, tuomalla tekemisen ja ilmaisun iloa yhteisleikkinä arkipäiviin.

Lähdimmekin pohtimaan yhteisen taiteen tekemisen mahdollisuuksia työpajassa. Haasteita tuotti materiaalien valinta näin lyhytkestoisessa työpajassa, sillä pidimme tärkeänä, että jokainen saa viedä oman teoksen kotiin mukanaan ja näin ollen maalien käyttö piti poissulkea. Oman teoksen kotiin vieminen on etenkin nuoremmille lapsille tärkeä asia. Materiaaleiksi valikoitui vahaliidut, tussit, puuvärikynät sekä silkkipaperi ja liima, jotka ovat useimmille tuttuja välineitä taiteen tekemisessä. Ajankohta oli taidepajan järjestäjien kannalta haastava, sillä kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä johti vähäiseen kävijämäärään. Toisaalta tunnelma oli tämän myötä rauhallinen ja taiteen tekemiselle jäi aikaa ja tilaa.

y2

Taidepajaan astuessa melodinen ja rauhoittava musiikki virittivät rauhalliseen, mutta tarkkaavaiseen tunnelmaan. Tila, jonka taidepajallemme valitsimme, omaa vankat juuret fröbeliläisessä työkasvatuksessa ja yhdessä tekemisessä, eli huone oli juuri omiaan yhdessä taiteiluun. Osallistujat lähtivät tekemään paperille valitsemillaan materiaaleilla mitä tahansa halusivat, ohjasimme pohtimaan mitä taustalla soiva musiikki tuo mieleen ja millainen tunnetila tällä hetkellä on. Musiikin vaimetessa paperi tuli siirtää seuraavalle, joka ryhtyi jatkamaan seuraavaa teosta. Jokainen osallistuja siis jätti oman kädenjälkensä jokaiseen teokseen. Oma visio, jonka avulla teosta alettiin työstämään, saattoi muuttua matkalla miksi tahansa. Hankalaksi koettiin teoksen luovuttaminen seuraavalle musiikin pysähtyessä. Jos oma työskentely oli pahasti kesken, tuotti se turhautumisen tunnetta antaa keskeneräinen työ seuraavalle. Tuokiosta saatu palaute kertoi kuitenkin sen meditatiivisesta vaikutuksesta ja flow-tilan löytymisestä, kun ajantaju katosi kokonaan ja työskentelyyn upottiin täysin. Taiteen pariin onkin nykymaailman hektisinä aikoina ihana rauhoittua ja saada pieni hengähdystauko kaikesta muusta. Yhdessä tehtyjen teoksien lopputulokset olivat mahtavia ja yllättäviä, kuten kuvissa näkyy.

y3y4

Työskentelytapa perustuu tuolileikkiin, joka on lasten yksi kaikkien aikojen suosikkileikeistä. Tuolileikissä on yksi tuoli vähemmän kuin osallistujia ja siinä kierretään tuoleja musiikin tahdissa. Musiikin päättyessä yksi osallistujista putoaa leikistä pois, kun jää ilman tuolia. Nyt työpajassamme ei tietenkään pudotettu osallistujia pois, mutta yllätyksellinen aspekti säilyi. Työskennellessä teoksen parissa ei voinut tietää, koska musiikki vaimenee ja teos siirretään seuraavalle.

Koemme, että toteuttamamme työpajamme tapaiset kuvataideleikit luovat rennompaa lähestymistapaa ja tuovat ilmaisullisia työtapoja lasta lähemmäs ilman prosessin lopputuloksen vaatimukseen liittyviä paineita. Taiteessa jokaisen tulee saada ilmaista itseään juuri niin kuin haluaa ilman minkäänlaisia paineita. Taiteen tulee olla vapaata ja siinä tulee saada keskittyä itse prosessiin, ei lopputulokseen. Lasten taiteellinen ilmaisu ja osaaminen on hyvä nähdä juuri prosessina, sillä siihen sisältyy paljon lapsen omaa ajattelua, tutkimista, kokeilua ja elämyksellisyyttä.

y5

Keskustelu teoksen parissa työskennellessä ei ollut kiellettyä, mutta se jäi kuitenkin osallistujien välillä vähäiseksi. Työskentelyn tarkoituksena ei ollut varsinaisesti ääneen neuvotella tai antaa toisille sanallisia ehdotuksia, vaan eteen tuleva teos piti ottaa vastaan sellaisenaan ja sitä kunnioittaen lähteä jatkamaan sen työstämistä. Toisaalta, neuvottelu siitä, mitä paperilla kunkin mielestä oli, tapahtui hiljaisesti omalla vuorolla, kun tekijä jatkoi siitä mihin toinen oli jäänyt. Lopulta oman työn palattua kierrokseltaan muiden käsistä, oli paperille syntynyt yhteinen teos – kuva, jossa näkyi tekijöidensä jälki. Oli hauska huomata, että lähes kaikki osallistujat jatkoivat teoksia mukailemalla niissä ilmenevää värimaailmaa ja tunnelmaa. Huomioon piti myös ottaa se, ettei teoksesta itse voinut rohmuta puolikasta paperia, kun kokonaisuudessaan noin kuuden ihmisen kädenjäljen tuli siinä näkyä. Tästä syystä työskentely kannatti aloittaa silkkipaperilla, sillä sen käyttö myöhemmässä vaiheessa saattoi peittää toisten piirrokset. Tämän tyyppinen kuvataideleikki on esimerkki sääntöleikin muuntelusta visuaaliseen työskentelyyn, jolloin yhteispiirrosleikki tuo esiin ryhmänä toimimisen voiman ja hauskuuden. Toisaalta yhteispiirtäminen johdattaa huomioimaan muiden ajatuksia, sekä kunnioittamaan muiden kädenjälkiä, aivan kuin oikeassa maailmassakin huomioimme toisen olemassaolon ja ajatukset yhteisessä vuorovaikutuksessa.

y6

Taidepajassa osallistujat osallistuivat arviointiin kertomalla työpajan aikana heränneistä pohdinnoista ja tunteista. Työpajan sisältö, yhdessä taiteen tekeminen, koettiin mukavaksi työskentelytavaksi. Yhteisen luovuuden jakaminen oli rauhoittavaa ja kaivattua hektiseen arkeen. Taidepajasta jäi meille pajan ohjaajille mukava ja onnistunut kokemus. Huomasimme työpajassa, että yllättävissäkin tilanteissa lastentarhanopettajilla on upea kyky muovata toimintaa osallistujien ikätaso ja taidot huomioiden ja siksi pajassamme viihtyi hyvin kaikenikäiset lapset ja aikuiset. Erilaisilla materiaaleilla, välineillä, värivalinnoilla, musiikkivalinnalla ja ympäristöllä työskentelyä ja tunnelmaa voi helposti säädellä erilaisiin tavoitteisiin vastaavaksi. Suosittelemme kokeilemaan tätä taidetyöskentelyä niin varhaiskasvatusikäisten lasten kuin myös perusopetusikäisten lasten kanssa. Tämän muotoinen taidetyöpaja pitää sisällään taideleikin ulottuvuuksia, ja voisikin olla alku lasten yhteisleikille, jossa lasten vapaan leikin rikastaminen visuaaliseen ilmaisuun liittyvillä materiaaleilla saisi tämänlaisesta työpajasta yhteisleikkeihin uusia luovuuden tuulia.  Uskomme sen soveltuvan hyvin myös aikuisten kesken tehtäväksi.

y7

Filiz Bedretdin, Lotta Eloranta, Riikka Mäkinen, Reetta Peltola

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Rakennetaan unelmien kaupunki

Juhlavuoden jälkeisissä tunnelmissa julkaisemme blogissa vielä muutamia kirjoituksia  Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijoilta. Seuraavassa opiskelijat kuvaavat toteuttamaansa työpajaa. Unelmien kaupunki -työpaja toteutettiin Lastentarhamuseon tapahtumassa lauantaina 7.4.2018 klo 11-14.

Toteutimme osana esi- ja alkuopetuksen opintojamme taidepajan, jossa rakensimme yhdessä lasten kanssa Unelmien kaupunkia. Tässä blogikirjoituksessa esittelemme taidepajan sisältöä.

U1U2

Idea Unelmien kaupungista sai alkunsa siitä, että meitä kiehtoi ajatus rakenteluun ja arkkitehtuuriin liittyvästä työskentelystä, johon kaupunkiympäristö tuntui sopivan mainiosti. Taidepajamme toimintaidea nojaa fröbeliläisen pedagogiikan ajatukseen leikistä lapsen tärkeimpänä oppimisen välineenä.

Rakentelun ja leikin tueksi heijastimme seinälle erilaisia kaupunkikuvia, joiden tavoitteena oli inspiroida lapsia työstämään heidän Unelmien kaupunkia. Kaupunkikuvista syntyikin mielenkiintoista keskustelua lasten kanssa, sillä heitä kiinnostivat kuvissa erityisesti niiden fiktiiviset ja todelliset piirteet.

Rakenteluun varasimme museolla olevia puupalikoita, joista suunnittelimme Unelmien kaupungin rakentuvan. Lasten oli siis tarkoitus rakentaa palikoista yhdessä kaupunkia, joka muuttuisi ja muovautuisi aina seuraavien rakentajien tullessa pajaan. Palikat jäivät kuitenkin pajatyöskentelyssä vähälle huomiolle, sillä lapsia kiinnosti päästä kokeilemaan, kuinka rakentelu onnistuu herneillä ja hammastikuilla. Niinpä pajan tärkein työskentelymuoto tempaisi lapset heti mukaansa.

U3

Herne-tikku- rakentelu työskentelytapana tarjoaa lapsille mahdollisuuden fröbeliläishenkiseen, kolmiulotteisten rakennelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Fröbelin pedagogiikalle keskeinen leikkilahjoilla työskentely sisältää niin perus- ja kolmiulotteisten muotojen kuin erilaisten pintojen ja kuvioiden rakentelun. Ehkä tunnetuimpia leikkilahjoja ovat Fröbelin palikat, mutta myös esimerkiksi paperilla, savella tai herneillä työskentely kuuluvat leikkilahjatyöskentelyn piiriin.

U4U5

Laitoimme pajapäivää edeltävänä iltana herneet likoamaan veteen, joten pajapäivänä ne olivat sopivia työstettäviksi. Herne-tikku-rakentelun myötä halusimme tarjota lapsille mahdollisuuden rakentaa heidän omia Unelmien rakennelmia, jotka he saisivat rakentelun päätteeksi viedä kotiin. Materiaaleiksi valitsimme ekologiset ja taloudelliset herneet ja tikut, jotta lasten olisi halutessaan mahdollista jatkaa rakentelua kotona.

U6U7

U8

Houkuttelua rakentamiseen ei juurikaan tarvittu, kun lapset alkoivat kukin omalla taitotasollaan rakentamaan omia teoksiaan. Huomasimme, että materiaalit olivat hieman vaikeita hallittavia vielä neljävuotiaalle. Häneltä onnistuivat hienosti yksiulotteiset rakennelmat. Isompien lasten rakennelmat saivat hienosti useampia ulottuvuuksia ja korkeutta herneiden ja hammastikkujen yhdistyessä toisiinsa. Oli myös mukava huomata, kuinka vanhemmat lähtivät mukaan rakenteluun. He toimivat myös hienosti malleina omille lapsilleen. Lapset olivat mukana avoimina ja he olivat helposti lähestyttäviä keskustelun ja rakentelun lomassa. Lapset antoivat apua myös muille, kun heiltä pyysi mielipidettä tai neuvoa, kuinka toimia. Toiminta onnistui siis kaiken kaikkiaan hienosti.

Anniina, Maija, Minna-Mari & Suvi

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Laulupiirtämistä lastentapahtumassa

Juhlavuoden jälkeisissä tunnelmissa julkaisemme blogissa vielä muutamia kirjoituksia  Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijoilta. Seuraavassa opiskelijat kuvaavat toteuttamaansa työpajaa. Laulupiirtämisen työpaja toteutettiin Lastentarhamuseossa lauantaina 7.4.2018 klo 11-14.

laulu1

Toteutimme taidepajapäivänä yhdessä-teemalla laulupiirtämispajan. Pajan suunnittelimme innostuttuamme tutustumaan suomalaiseen laulupiirtämisen menetelmään. Menetelmä on taide- ja musiikkikasvatuksen integroiva menetelmä, jossa luovasti yhdistyy laulaminen, loruttelu, kuvallinen ilmaisu sekä kehollinen ilmaisu. Minna Lappalainen on kehittänyt tämän elämyksellisen ja toiminnallisen sekä moniaistisen menetelmän. Laulupiirtämiseen liittyy oppimateriaali, jonka aihepiirit kumpuavat lasten maailmasta.

Laulupiirtäminen aloitetaan usein keholla ja liikkuen sekä ilmaan tai vaikka kaverin selkään piirtäen. Suuri lattiapaperi, hiekkaan piirtäminen ulkona tms. on seuraavaksi piirtämisen kohteena. Koska menetelmä on moniaistinen, se auttaa ohjaamaan lasten tarkkaavaisuutta, keskittymistä ja osallistumaan aktiivisesti ja innostuen. Laulupiirtämisellä voidaan tukea niin kielellisiä kuin motorisia taitoja sekä auditiivista ja visuaalista hahmottamista. Laulupiirtäminen on elämyksellistä luovaa piirtämistä.

Työpajamme tavoitteina oli luoda iloinen ja mukaansatempaava laulupiirtämishetki lapsille ja vanhemmille. Samalla halusimme esitellä toiminnallisesti laulupiirtämismenetelmää ja että me, kasvattajat, sisäistäisimme laulupiirtämismenetelmän keskeiset osiot käytännön kautta. Halusimme luoda työpajaan osallistujille vuorovaikutuksellisen toimintahetken tekemisen ilon kautta. Tavoitteenamme oli myös käydä läpi kokemuksellisesti kevään tunnuspiirteitä.

laulu2

Työpajan valmistelut aloitimme edellisenä iltana valmistamalla mm. ovikyltit sekä työpajoihin ilmoittautumislistat. Kuhunkin työpajaan oli mahdollista ilmoittautua kahdeksan lapsen ja aikuisen muodostamaa työparia. Työpajat oli suunniteltu alkaviksi puolen tunnin välein. Alkuvalmistelut sujuivat nopeasti, sillä lattialle tarvittiin vain iso paperi sekä väriliidut, cd-soitin sekä Laulupiirtäminen-kirjassa oleva cd-levy.

Työpajassamme työskenteli neljä opiskelijaa. Olimme kaikki pukeutuneet kevään värit -teeman mukaisesti täti keltaiseksi, täti siniseksi, täti punaiseksi sekä täti vihreäksi. Työpajan aluksi esittäydyimme Väriarvoituksia-laulun sanoin, johdatellen työpajaan osallistuvia lapsia ja aikuisia tulevaan teemaan. Varsinaiseen laulupiirtämiseen siirryimme Taikakynä-lorun siivittäminä, jonka jälkeen lähdimme piirtämään ilmaan aurinkoja, Aurinko-laulua kanteleen säestyksellä laulaen ja siitä vähitellen paperin äärelle laskeutuen. Laulu toistettiin ja aurinkoja piirrettiin liiduilla isoon yhteiseen paperiin. Auringon jälkeen taivaalle ilmestyi Pilvi-laulua lorutellen pilvenhattaroita ensin kehollisesti ilmaan piirtäen ja sitten taas paperiin liidulla piirrellen. Pian taivaalle ilmestyneistä pilvenhattaroista alkoi yllättäen keväinen sade, jonka musiikin ja laulun kuulimme cd:ltä. Sadepisaroiden tavoin kipitimme yhdessä paperia ympäri musiikin soidessa ja lauluosuuksien aikana laskeuduimme piirtämään rytmikkäästi pieniä sadepisaroita paperiin. Sateen lakattua ilmoille kaarteli ihanan keltainen Sitruunaperhonen, joka opasti aikuisen piirtämään Perhonen-laulun rauhallisen melodian tahdissa sormella tai koko kämmenellä perhosen siipien muotoja ja lentoa lapsen selkään. Väriliiduilla piirsimme vielä kaikki yhdessä kauniita kevätperhosia ja niiden lentojälkiä paperiin kauniin perhoslaulun soidessa taustalla.

laulu3

Kunkin työpajan päätteeksi saimme pysähtyä ihailemaan kauniita kevään värejä ja muotoja, joita olimme yhdessä saaneet paperille aikaiseksi. Laulupiirtämisen lumo näkyi ja tuntui osallistujissa, joten olisimme varmasti voineet viettää paljon pidemmänkin ajan laulupiirtämisen äärellä. Pajan toimintaan osallistujia jännitti enemmän, kun tuokio toteutettiin pienessä ryhmässä. Kosketus perhoslaulussa auttoi rentoutumaan. Tuokioiden aikana ilmeiden ja eleiden käyttäminen tuki ohjeiden sisäistämistä. Tässä yhdessä liikkumisen, piirtämisen ja laulamisen työpajassa syntyi rauhallinen ja lämmin ilmapiiri. Tämän työpajan arvioinnissa on syytä kiinnittää huomio onnistuneeseen yhteistyöhön, jonka tuloksena luotiin eteenpäin soljuva toiminnallinen kokonaisuus, jota oli ihana toteuttaa ja katsella. Työpajan järjestäjien tekemä pajan hyvä esivalmistelu tuki ryhmän kiireetöntä työskentelyä ja antoi aikaa myös omalle rauhoittumiselle ja keskittymiselle laulupiirtämiseen. Ainakin pieni maistiainen oli nyt annettu ja kiinnostus laulupiirtämistä kohtaan oli varmasti herännyt monen osallistujan kohdalla!

Ulla Pulkkinen, Miisa Nwajei, Pirkko-Mari Ahola, Anu Talvio-Julkunen

Lisää tietoa laulupiirtämisestä, materiaaleista ja kursseista löydät täältä: https://www.laulau.fi/

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Taidekasvatus kuuluu lapsille

Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijat toteuttivat lauantaina 8.4.2017 Lastentarhamuseossa taidetapahtuman. Kurssin opiskelijat tuottavat juhlavuoden blogiin muutamia kirjoituksia lastentarhanopettajuuteen, taidekasvatukseen, esi- ja alkuopetukseen ja lapsuuteen liittyen. Seuraavaksi taidekasvatukseen meidät perehdyttävät Vera Sivonen, Jaana Silvennoinen, Susanna Viitikko ja Nelli Koskinen.

Taidekasvatus on tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan lapsen kehittyviä valmiuksia ilmaista itseään moniulotteisesti. YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen vedoten Suomessa lapsille on tarjottava yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua taidetoimintoihin. Varhaiskasvatuksessa lapset pääsevät rakentamaan suhdetta musiikkiin, kokemaan ja tuottamaan kuvataidetta ja visuaalista kulttuuria sekä ilmaisemaan itseään draaman, tanssin ja leikin keinoin. Taidekasvatuksen tärkeä tehtävä on taiteen ja sen kokijoiden yhteen saattaminen ja merkityksellisten kokemusten mahdollistaminen. Yhdessä tekeminen, kokeminen, leikkiminen, liikkuminen ja laulaminen ovat lapsille merkittäviä tapahtumia. Ilmaisutaitojen ja merkityksellisten kokemusten lisäksi taidekasvatus suo lapsille mahdollisuuksia luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön.

Taidekasvatus tarjoaa lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla ja innostavalla tavalla. Sillä tuetaan lasten valmiuksia jäsentää heitä ympäröivää maailmaa, mikä puolestaan vahvistaa lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa. Havaintojen, tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekeminen helpottuu taiteellisen ilmaisun avulla.

Varhaiskasvatuksessa opettajalta edellytetään opetettavan sisällön tuntemuksen lisäksi heittäytymistä. Opettajan asenne taidekasvatukseen vaikuttaa lasten suhtautumiseen ja motivaatioon. Opettaja voi hyödyntää omaa musiikkiin, kuvataiteisiin, teknologiaan, käsitöihin, tanssiin tai draamaan liittyvää osaamistaan, mutta hänen tulee toteuttaa kaikkia taidekasvatuksen osa-alueita. Näin lapsille mahdollistuu omien vahvuusalueidensa löytäminen. Opettajan työssä on tärkeää arvostaa omia vahvuuksiaan, mutta yhtä tärkeää on rohkeus heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Taidekasvatus tukee luovuutta, eli kykyä hahmottaa uusia asiayhteyksiä ja kehittää uusia ideoita, käsitteitä tai tekniikoita, rohkaisemalla lasten luontaista uteliaisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan. Luovuuden ja mielikuvituksen avulla lapset voivat ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan niin kielellisesti kuin esimerkiksi maalaamalla tai tanssin keinoin. Luovuuden keinoin rakennetaan merkityksiä, ratkaistaan ongelmia, ilmaistaan kulttuurista perintöä, luodaan uutta sekä opitaan ja saadaan itseluottamusta. Vaikka luovuuteen liitetään usein lahjakkuus ja älykkyys, on jokaisen mahdollista olla luova, jos ympäristö antaa siihen mahdollisuuden.

Vera, Jaana, Susanna ja Nelli

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Kirkonrotta ja Rattata – perinneleikit murroksessa?

Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijat toteuttivat lauantaina 8.4.2017 Lastentarhamuseossa taidetapahtuman. Kurssin opiskelijat tuottavat juhlavuoden blogiin muutamia kirjoituksia lastentarhanopettajuuteen, taidekasvatukseen, esi- ja alkuopetukseen ja lapsuuteen liittyen. Perinneleikeistä kirjoittavat seuraavaksi Annika Kantola, Anu Kovalainen, Iiris Maalo, Paula Heikkilä ja Susanna Gillberg.

Kaikilla meillä on kokemuksia leikkimisestä, ainakin omasta lapsuudesta. Leikkimällä lapset luovat omaa kulttuuriaan, johon aikuisilla ei ole asiaa. Usein saman vuosikymmenen edustajat muistavat leikkineensä melko samankaltaisia leikkejä. Osa leikeistä kestää aikaa ja näin leikit toistuvat sukupolvelta toiselle. Yhteiskunta muuttuu, ja niin muuttuvat leikitkin.

17965063_10211543736922795_718106281_n

Lasten leikkien elinehtoihin kuuluvat leikkien siirtäminen ja uusien leikkivariaatioiden opettaminen nuoremmille leikkijöille. Isommat sisarukset ja kaverit opettavat pienempiä leikkien saloihin. Vuosien saatossa leikeistä syntyy erilaisia variaatioita ja leikkien nimet saattavat, muuttua mutta idea ja perimmäinen ajatus pysyy usein samana.

17887587_10210404121832264_101438280_o

Perinneleikkejä siirretään myös tietoisesti seuraavalle sukupolvelle. Vanhemmat ja isovanhemmat kertovat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, miten heidän lapsuudessaan huudettiin sisäpihoilla naapuruston kaikkia lapsia leikkimään kymmentä tikkua laudalla. Soitettiin lankapuhelimella ja toivottiin, että puhelimeen vastaa tavoiteltu kaveri eikä hänen isoveljensä: ”Voiksä olla tänään?”

Perinteen siirtäminen kuuluu myös varhaiskasvatukseen. Uusissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tutustutaan menneeseen aikaan esimerkiksi isovanhempien lapsuuden leikkien kautta, ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteetkin mainitsevat perinneleikit. Usein ainakin Kalevalan päivän tienoilla leikitään hura hura häitä ja muita vanhoja leikkejä. Nyt Suomi 100 -vuoden kunniaksi perinteet näkyvät päiväkotien toiminnassa läpi vuoden ja useilla päiväkodeilla juhlavuosi onkin koko vuoden teema.

Mitä me 2010-luvun lastentarhanopettajat sitten lapsena leikimme? Mitä leikkejä lapsiryhmissä nykyään leikitään?

17948249_10211543641360406_492436214_o

1980-luvulla kaupunkien hiekkalaatikoilla neppailtiin eli liikuteltiin pieniä leluautoja sormella näpäyttämällä. Suosittuja pihaleikkejä olivat peili, väri, 10 tikkua laudalla, kirkonrotta, “purkkis”, vinkki ja tervapata. Ulkona leikittiin päivittäin monta tuntia ja leikkeihin osallistui iso porukka eri ikäisiä lapsia pihapiiristä. Leikkeihimme vaikuttivat jo tuolloin myös suositut televisio-ohjelmat ja keksimme omia versioitamme  mm. Thilia Thalia Thallallaa -tietokilpailusta. Suosittuja laululeikkejä olivat Hämä-häkki, Hura hura häitä, Jos sull lysti on ja Tuiki tuiki tähtönen.

18120227_10210509904037029_709775034_o

1990-luku oli Fröbelin palikoiden kulta-aikaa. Jumppalaulua ja Sutsisatsia leikittiin useassa lapsiperheessä ja päiväkodeissa. Laululeikkien lisäksi myös yhdessä oleminen, leikkiminen ja pelaaminen olivat suosittuja tapoja viettää aikaa. Yleisimpiä leikkejä olivat tuolloin esimerkiksi kirkonrotta, tervapata, polttopallo, hipat ja hyppynaruleikit loruineen. Aikaa vietettiin myös enemmän ulkona kuin sisällä ja useampi tunti saattoikin vierähtää kavereiden kanssa metsissä rymyten ja luontoa tutkien.

17918655_10211543736642788_1092807007_n

2000-luvulla leikkipuistoissa oli paljon leikkijöitä, mutta perinteisten pihaleikkien määrä vaikuttaa vähentyneen rajusti. Yhdeksi syyksi tähän on nähty lasten harrastusten määrän kasvu. Jo aivan pienimmillekin lapsille tarjotaan sirkuskouluja, muskareita sekä erilaisia kuvataideharrastuksia. Laululeikkien suosio jatkuu, mutta nyt suositumpia leikkejä ovat mm. Metrolla mummolaan, Pikkuiset kultakalat ja Bussilaulu.

17965578_10211545982378930_1070712457_n

Vuonna 2016 suomalaiset lapset innostuivat muun maailman mukana  PokemonGo -pelistä. Lapset ovat jälleen leikkimässä ulkona, mutta nyt metsästämässä virtuaalisia eläinhahmoja pitkin kaupunkia. Lasten sisäleikeissä korostuvat nykyään yhä enemmän digitaaliset pelit sekä mediasta tutut hahmot: Pokemonit, Ninjagot ja Frozenin hahmot. Kuitenkin myös monet perinteiset lelut pitävät pintansa lasten leikeissä, kuten dinosaurukset ja autot.

Yksi tämän päivän suosituimmista pienten lasten digitaalisista peliympäristöistä on Minecraft, joka on uudistanut pelaamiseen liittyviä käytänteitä. Minecraft on eräänlainen aikamme leikki, jota voidaan luonnehtia maailmaksi ilman pelisääntöjä, juonta ja ennalta määrättyjä tavoitteita. Digitaalisen pelaamisen voidaan sanoa olevan osa nykylasten arkea ja erityisesti Minecraft -pelissä korostuu positiivinen suhtautuminen yhdessä tekemiseen kannustavan vuorovaikutuksen kautta. Siinä näyttäytyvät vapaaehtoisuus, luovuus ja ongelmanratkaisu. (Ks. esim. Kentz, Sintonen & Lipponen, 2017.)

Lasten leikkikulttuuri elää jatkuvassa muutoksessa ja meillä aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa muutoksen suuntaan. Oli sitten kyse Kirkonrotasta, PokemonGo:sta tai Minecraftista parhaissa leikkimuistoissa korostuu yhdessä oleminen itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.

17837526_10211484785409044_1929547561_o

Lähde:

Kentz, M.-B., Sintonen, S. & Lipponen, L. (2017). Vertaisoppiminen digitaalisessa toimintaympäristössä. Tapaustutkimus kahden viisivuotiaan Minecraft-luomisesta. Kasvatus & Aika 11(1) 2017, 54–68. http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=827. Viitattu 12.4.2017.

Annika Kantola, Anu Kovalainen, Iiris Maalo, Paula Heikkilä, Susanna Gillberg
Kirjoittajat ovat esi- ja alkuopetuksen aineopintoja suorittavia lastentarhanopettajia.

Varhaiskasvatusta opiskelemassa: Fröbelin palikat Lastentarhamuseossa

Helsingin yliopiston esi- ja alkuopetuksen aineopintojen opiskelijat toteuttivat lauantaina 8.4.2017 Lastentarhamuseossa taidetapahtuman. Kurssin opiskelijat tuottavat juhlavuoden blogiin muutamia kirjoituksia lastentarhanopettajuuteen, taidekasvatukseen, esi- ja alkuopetukseen ja lapsuuteen liittyen. Seuraavana vuorossa ovat Noora Saarinen, Enni Peltokorpi, Erno Helki ja Jasmiina Tuohilampi.

Helsingin Lastentarhamuseo 8.4.2017

Toteutimme osana esi- ja alkuopetuksen opintojamme työpajan, jossa rakensimme lasten kanssa yhteistoiminnallisesti Lastentarhamuseon Fröbelin jättipalikoilla. Tässä blogikirjoituksessa esittelemme aluksi hieman Fröbelin palikoiden historiaa ja niiden perinteisiä käyttötarkoituksia, jonka jälkeen siirrymme tarkastelemaan rakenteluprojektin onnistumista osana Lastenterhanopettajamuseon taidetapahtumaa.

Fröbel1

Mitä ovat Fröbelin palikat?

Fröbelin puiset palikat, eli pedagogiset leikkilahjat, on kehittänyt saksalainen Friedrich Fröbel vuonna 1852. Hän ei halunnut tarjota lapsille valmiita leluja, vaikka oli sitä mieltä, että sen ajan lapsilta puuttuivat kunnolliset ja yksinkertaiset lelut. Siitä syntyi idea puisista palikoista, joiden tarkoituksena oli, että lapsi pystyi itse tekemään välineet leikkeihinsä.

Fröbelin oman pedagogisen opin mukaan lapsi tulisi käsittää aktiivisena ja omatoimisena toimijana, jonka luonnollista kehitystä tulisi tukea. Hän korosti kasvattajan ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä lapsenomaista opetusta. Hänen keksimillään palikoilla pystyi muun muassa leikkimään, laulamaan, tanssimaan ja kasvattamaan kasveja. Nämä kaikki osa-alueet olivat hänen kehittämänsä lapsikeskeisen kasvatusnäkökulman tärkeitä osasia.

Fröbelin palikat on jaettu viiteen eri lahjaan, ja ne tulisi antaa lapselle oikeassa järjestyksessä. Ensimmäiseen lahjaan kuului kuusi yksiväristä ja eriväristä palloa. Toinen lahja koostui puukuulasta, kuutiosta, lieriöstä ja hyrrästä. Lahjat 3-5 muodostuivat jaetuista kokonaisuuksista, eli esimerkiksi isosta kuutiosta, joka on jaettu joka sivulta kolmeen osaan. Yksi olennainen osa Fröbelin palikoita on myös se, että palikat paketoidaan joka kerta samalla tavalla järjestykseen omaan laatikkoonsa.
Fröbel2

Fröbelin jättipalikoilla toteutettu työpaja

Alexander Reichstein, Taina Sillanpään ja Martin Hackenberin muodostaman kansainvälisen työryhmän toteuttamat Fröbelin jättipalikat olivat suosittu osa lapsille suunnattua taidetapahtumaa. Työpajan teemana oli rakentaa unelmien kaupunkia, jonne lapset rakensivat esimerkiksi linnan, majan, sohvan, autoja, raketin ja leijonan.

Vaikka annoimme lapsille teeman, jonka mukaan rakennella, oli tavoitteena kuitenkin toteuttaa mahdollisimman lapsilähtöistä toimintaa. Olikin hienoa nähdä, kuinka monipuolisia ideoita ja toteutustapoja lasten mielikuvituksesta lähti kehittymään.

Työpajassa kehittyivät lasten tiimityötaidot, luovuus ja itseilmaisu. Rakentelu harjoittaa myös motorisia taitoja ja matemaattisia taitoja.

Rakentelutyöpajaan osallistui monenikäsiä lapsia, taaperoista yläkouluikäisiin ja jopa aikuiset innostuivat rakentelemaan. Tällaisessa toiminnassa näkyykin hienosti, kuinka eri ikäiset lapset voivat toimia yhteistyössä. Erityisesti pienemmät lapset tarvitsivat aluksi rohkaisua, jotta uskalsivat lähteä toteuttamaan ideoitaan, mutta aikuisen tuella mahdollistuivat monet upeat rakennelmat, eikä moni olisi rakentelussa alkuun päästyään malttanut lopettaa lainkaan!

Fröbel3

Fröbel4

Fröbel5

Lisätietoa Lastentarhamuseon Fröbelin palikoista:

http://www.reichstein.name/buildingblocks.html

Terveisin,

Noora, Enni, Erno ja Jasmiina

PS. Viime sunnuntain Helsingin Sanomat kirjoitti Fröbelin palikoista ja Lastentarhamuseon ulkoleikkipalikoista (lue juttu tästä, jutun lopusta voit klikata auki vielä erillisen tekstin jättipalikoista). Lastentarhamuseo on suljettu putkiremontin vuoksi, mutta yleisö on tervetullut leikkimään Ebeneserin pihalle (Helsinginkatu 3–5) tiistaina 25.4. klo 15–18. Tuolloin otetaan esiin Alexander Reichsteinin suunnittelemat jättipalikat sekä pedagogisesti kehittävät Fröbelin palikat.