Varhaiskasvatusasiaa: Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden

 

Yliopistot ottavat kantaa Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartan esityksiin. Seuraavalla kannanotollaan yliopistot tukevat tiekartan esityksiä.

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 tähtää varhaiskasvatuksen laadun parantamiseen. Tiekartan esitykset on perusteltu Varhaiskasvatuslain ja lakiin pohjautuvan normiasiakirjan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 asettamilla velvoitteilla. Varhaiskasvatusjärjestelmän käännekohdassa linjaukset ovat työväline päättäjille ja virkamiehille, jotka soveltavat päätöksiä käytäntöön. Tiekartan esitykset ovat maltillisia ja niiden mukaan toimittaessa kaikki päiväkodeissa työskentelevät säilyttävät työpaikkansa. Tiekartta näyttää suuntaa tuleville koulutuspoliittisille ratkaisuille ja henkilöstöä koskeville linjauksille, mutta käytännössä muutokset näkyvät hitaasti.

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.

Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.

Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Helsingissä 27.9.2017

Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto
Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto
Alisa Alijoki, yliopistonlehtori
Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet
Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto
Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet
Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet
Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto
Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto

Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen tulevaisuus

seminaari1

 

Keskiviikkona 29.9.2017 järjestivät Opetus- ja kulttuuriministeriö, varhaiskasvatuksen neuvottelukunta sekä Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen CHILDCARE-tutkimuskonsortio Varhaiskasvatuksen tulevaisuus –seminaarin Helsingissä Säätytalolla.

Seminaarin avaussanat lausui opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. Hän iloitsi siitä, että vihdoin koulutuksellisen jatkumon ajatellaan alkavan jo varhaiskasvatuksesta. Grahn-Laasonen vetosi tutkimuksiin, joiden mukaan laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten välisiä eroja ja tuottaa vaikutuksia, jollaisia ei voi saada aikaan myöhemmin.

Mitä tulee varhaiskasvatuksen laatuun, sen luo Grahn-Laasosenkin mukaan nimenomaan osaava henkilöstö. Tästä syystä päätös yliopistollisen lastentarhanopettajan koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen tuhannella uudella opettajalla on erityisen hienoa. Grahn-Laasonen esitti myös, että kaiken päätöksenteon tulisi perustua tutkittuun tietoon.

”Varhaiskasvatusta lopultakin arvostetaan”, hän totesi puheensa päätteeksi.

seminaari2

Varhaiskasvatuksen selvityshenkilöt professori Kirsti Karila (Tampereen yliopisto), tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen (Palkansaajien tutkimuslaitos) ja varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas (Helsingin kaupunki) esittelivät tiiviisti Varhaiskasvatuksen tiekartan (blogissa kirjoitettu aiheesta aikaisemmin, klikkaa tästä). Esittelyssä käytiin läpi Tiekartan keskeisimmät osa-alueet, joista henkilöstön koulutuksen merkitys oli yksi. Hallinnonalamuutoksen, varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden velvoittavuuden ja lisääntyneiden pedagogisten osaamisvaatimusten myötä on perusteltua, että henkilöstörakennetta muutettaisiin siten, että korkea-asteen suorittaneet muodostaisivat enemmistön. Näin ollen korkea-asteen suorittaneiden (varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit) vastuut olisivat suuremmat kuin toisen asteen koulutuksen suorittaneilla (varhaiskasvatuksen lastenhoitajat).

Seminaarin lopussa Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen kiteytti sen, mihin keskustelu tulisi seuraavaksi suunnata – meidän tulisi keskustella varhaiskasvatuksen sisällöistä enemmän. Hän vertasi osuvasti peruskouluun: emme me käy julkista keskustelua siitä, että ”lasten on hyvä käydä koulua”, vaan aiheet ovat paljon syvemmällä koulun ja opetuksen sisällöissä.

Seminaarin videotallenne tulee myöhemmin katsottavaksi OKM:n sivuille.

Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus vihdoinkin ymmärretty?

Teksti julkaistu aiemmin mm. Turun Sanomissa ja Kalevassa.

Kuntien tulee kannustaa lapsia osallistumaan varhaiskasvatuspalveluihin. Muutamat edelläkävijäkunnat kannustavat perheitä ja ovat rohkeasti ottaneet askeleita kohti maksutonta, osapäiväistä varhaiskasvatusta. Opetusministeriö käynnistää 5-vuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun 2018.Toivottavasti tarjoukseen tarttuu moni kunta.

Kesällä OECD:n julkaisema raportti Starting Strong 2017 (Vahva alku 2017) korostaa varhaiskasvatuksen merkitystä oppimistulosten saavuttamisessa. Raportin mukaan vähintään kahden vuoden osallistuminen varhaiskasvatukseen tuottaa parempia tuloksia OECD:n Pisa-tutkimuksessa. Pisa-tutkimuksissa vertaillaan 15-vuotiaiden lasten oppimistuloksia. Vaikutukset näkyvät kaikilla lapsilla sosiaalisesta taustasta riippumatta.

OECD korostaa varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta koskevissa selvityksissään varhaiskasvatuksen laatua, joka perustuu erityisesti henkilöstön koulutukseen.

Varhaiskasvatuskeskustelu on 2000-luvulla ollut Suomessa vilkasta. Monet päätökset ovat vaatineet pitkän jahkaamisen. Lopulta on tullut kuitenkin hyviäkin ratkaisuja.

Varhaiskasvatus siirrettiin opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen 2013. Päivähoito muuttui varhaiskasvatukseksi uuden lain myötä 2015 ja Opetushallitus päätti 2016 varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Näissä perusteissa korostetaan varhaiskasvatuksen merkitystä jokaisen lapsen oppimispolulla.

Suunnitelmien tavoitteena on vahvistaa varhaiskasvatuksen sisältöjä ja pitää huoli siitä, että jokainen päiväkodissa oleva lapsi saa osallistua muun muassa monipuoliseen pedagogiseen toimintaan, joka on liikuntaa, musiikkia, taide-aineita, kulttuuria ja ympäristöön tutustumista, tutkimista ja tekemistä.

Uuden suunnitelman mukaan päiväkodin tehtävä on innostaa ja motivoida lasta kysymään ja tutkimaan. Lapsia haastetaan uteliaisuuteen, innostetaan oppimiseen.

Uusin myötätuuli varhaiskasvatuksen kehittämisessä on yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen aloituspaikkojen asteittainen lisäys. Näin päiväkotien varhaiskasvatukseen taataan myös tulevaisuudessa opettajia.

Varhaiskasvatuksen kehittämisen kannalta keskeisiä ovat olleet päätökset, jotka tehtiin jo 1995, kun lastentarhanopettajakoulutus vakinaistettiin yliopistoissa annettavaksi koulutukseksi. Yliopistollinen lastentarhanopettajakoulutus on tuottanut tutkimusta, jonka pohjalle toiminnan kehittäminen on voitu rakentaa.

Päätökset ovat vahvistaneet varhaiskasvatuksen osaksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Pienten lasten vanhemmilla on entistä suurempi oikeus vaatia laatua ja monipuolista pedagogista toimintaa. Suomi on nyt asettanut varhaiskasvatuksen asemaan, missä se muissa Pohjoismaissa ja EU-maissa on jo ollut pitkään.

Suomen ensimmäisen kansanlastentarhan perustamisesta tulee pian kuluneeksi 130 vuotta. Lastentarhanopettajakoulutus viettää tänä vuonna 125. juhlavuottaan. Lastentarhatyötä, päivähoitoa ja varhaiskasvatusta on vahvistettu ja kehitetty vahvasti. Mutta puutteitakin on ja kehitettävää riittää.

Suomalaisessa politiikassa lapset pyritään pitämään enemmän päiväkodin varhaiskasvatuksen ulkopuolella kuin päiväkodin toiminnassa. Esimerkiksi 3–5-vuotiaiden lasten osallistuminen pedagogiseen varhaiskasvatukseen on muissa Pohjoismaissa lähes 100 prosenttia, mutta Suomessa alle 70 prosenttia.

Päiväkodin pedagogisen varhaiskasvatuksen tulee olla jokaisen lapsen oikeus vanhempien työelämätaustasta tai perheolosuhteista huolimatta. Annetaan lasten osallistua varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä oppimisen ilotteluun, erilaisten ihmisten ja kulttuureiden kohtaamiseen ja moninaisten kokemusten ja taitojen saamiseen.

Anitta Pakanen 
Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja

Ritva Semi
Erityisasiantuntija, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ

Varhaiskasvatusasiaa: Ammatillista kehittymistä edistämässä

”Turhautuminen koulutuksen jälkeen. Uusia superideoita, kollegoilla niukka vastaanotto.”

Näin kirjoitin puhelimen muistiinpanoihin erään työpäivän jälkeen. Tätä ennen olin kirjoittanut monta kuukautta reflektiivistä päiväkirjaa, jossa olin pohtinut lähinnä omia toimintatapoja ja niiden muutoksia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näkökulmani siirtyi itsenäisestä työskentelystä tiimityöskentelyyn. Kuten useat muutkin ennen minua, myös minä etsin ensin syitä ulkopuolisista tekijöistä omaan turhautumiseeni. Olin ajat sitten sisäistänyt, että tehokkain tapa vaikuttaa lasten kehittymismahdollisuuksiin, on aikuisten toimintatapoja muuttamalla. En ollut ymmärtänyt, että sama prosessi on käytävä läpi myös kehitettäessä tiimityöskentelyä.

vilja4

Kuva: Hannele Roponen

Päiväkodeissa työskennellään päivittäin moniammatillisissa tiimeissä, jolloin kolmihenkinen tiimi voi parhaimmillaan sisältää kolme eri ammattitutkintoa esimerkiksi kasvatustieteen kandidaatti, lähihoitaja ja lastenohjaaja. Ammattitutkintojen lisäksi aiemmat kokemukset ryhmätöistä ja tiimityöskentelystä ovat muovanneet sen roolin, jonka kukin ottaa ryhmän jäsenenä. Rooli vaikuttaa siihen, mihin huomiomme kohdistuu, kun esimerkiksi tiimipalaverissa ryhdytään pohtimaan kasvatuskäytäntöjä. Oleellista on, että onko tietoa, taitoa ja kokemuksia siitä, miten tarkastellaan omaa ja ryhmän toimintaa analyyttisesti, ikään kuin ulkopuolisen silmin. Tämä on ydin kehittämishankkeessa, joka kantaa nimeä Vilja –Ammatillista kehittymistä edistämässä.

Vilja-hankkeessa kehitetään yhteistyössä päivähoidon henkilöstön kanssa taitoja arvioida lapsen vahvuuksia ja osaamista ja valjastaa ne käyttöön niin yksilökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa kuin koko lapsiryhmää ohjaavissa suunnitelmissa. Lapsen osaamisen arvioimisen lisäksi kehityksen kohteena ovat päivähoitohenkilöstön itsearviointitaidot ja reflektointitaidot. Avoimen pedagogisen keskustelun myötä löytyvät omat vahvuudet ja kehittymistarpeet. Vertaisryhmän tukeen nojaten jokainen löytää keinot jo olemassaolevien taitojen soveltamiseksi sekä uusien taitojen oppimiseksi. (https://vilja-hanke.blogspot.fi)

vilja1

Kuva: Hannele Roponen

Lain velvoittavat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sisältävät toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä seuraavaa:

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee olla oma-aloitteista, suunnitelmallista ja säännöllistä. s.60

Idea kehittämishankkeeseen syntyi Vasun luomien vaatimusten lisäksi suoraan sanoen kyllästymisestä siihen, miten keskustelu varhaiskasvatuksesta sekä kentällä että mediassa on poikkeuksetta puutekeskeistä. On hyvä, että tuodaan ilmi esimerkiksi useiden vuorovaikutussuhteiden vaikutuksista pienten lasten kehitykseen. Valitettavaa on se, että tutkimustuloksiin perustuvaa faktatietoa käytetään hyväksi luomaan lisää esteitä, kuten kynnystä laittaa alle 3-vuotiasta lasta päivähoitoon. Sen sijaan voisimme kohdistaa huomiomme siihen, että päivähoidon koulutettu henkilöstö on ratkaissut edellä mainitun pulman pienryhmätoiminnalla ja antaa esimerkkejä siitä, miten se käytännössä järjestyy.

vilja2

Kuva: Hannele Roponen

 

Koko varhaiskasvatus tarvitsee vahvistusta omasta osaamisestaan ja sitä Vilja-hanke on edistämässä. Koska lastentarhanopettajalla on kokonaisvastuu pedagogisesta toiminnasta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17), Vilja-hankkeen ensimmäinen kohderyhmä koostuu lastentarhanopettajista. Kehittämishankkeeseen pääsee kuitenkin kuka tahansa osalliseksi blogin kautta, joka on luotu jo heinäkuun puolivälissä. Elokuun 16. päivä on ensimmäinen lähitapaaminen ja silloin kannattaa viimeistään hypätä mukaan Viljan matkaan.

vilja5

Hannele Roponen
Lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

Viljan blogiosoite: https://vilja-hanke.blogspot.fi

Viljan Facebook-sivu: https://www.facebook.com/Vilja-Ammatillista-kehittymistä-edistämässä-786279734884002/

Viljan Instagram-tili: viljahanke

Uudenlainen toimintavuosi käynnistyy

20160825_155747 (2)

Kuva: Susanna Gillberg

Päiväkotien uusi toimintavuosi on parhaillaan käynnistymässä. Vuonna 2017 varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri muuttuu, kun elokuun ensimmäinen päivä voimaan astuivat uudet paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatusta ohjaavat siis tästä hetkestä eteenpäin velvoittavat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden pohjalta laaditut paikalliset suunnitelmat.

Valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet löytyy klikkaamalla tästä.

Opetushallitus on tiivistänyt kymmeneen kohtaan sen, mikä nyt muuttuu:

  • Vasu velvoittaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ei ole enää aiempaan tapaan suositus vaan kansallinen normi.
  • Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
  • Varhaiskasvatuksesta vauhtia kasvun ja oppimisen polulle. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden myötä varhaiskasvatus on kytketty tiiviisti osaksi elinikäisen kasvun ja oppimisen polkua sekä opetussuunnitelmien jatkumoa.
  • Pedagogisesti painottunut varhaiskasvatus. Se ei ole vain päivähoitoa, vaan tavoitteellisesta ja suunnitelmallista lasten kehitystä ja oppimista tukevaa toimintaa, jota arvioidaan ja kehitetään säännöllisesti.
  • Jokaiselle lapselle oma vasu.
  • Oikeus leikkiä, oivaltaa ja olla osallinen.
  • Huoltajien osallisuuden edistäminen yhteinen tavoite.
  • Varhaiskasvatuksessa rakennetaan laaja-alaista osaamista.
  • Toimintakulttuurin kehittäminen.
  • Arviointia monella tasolla.

Lue Opetushallituksen teksti kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä.

Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat SVEOT ry:n puheenjohtaja Noora Heiskanen toteaa Erityisesti erityistä -blogissa osuvasti:

”Paljon puhutussa muutoksessa ei mielestäni olekaan kyse siitä, että vanhat käytännöt tulisi hylätä ja korvata uusilla. Kyse on siitä, että vanhaa tulee puntaroida uuden valossa, tarkastella kriittisesti sitä, miten ennen on tehty ja pohtia, miten se istuu vasussa esitettyihin arvoihin, toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin. Tässä keskeisessä roolissa on pedagoginen osaaminen.”

Opetushallitus on julkaissut myös YouTube-kanavallaan videoita uuteen vasuun ja toimintakulttuurin muutokseen liittyen (klikkaa tästä).

3.8. helsinkiläinen päiväkodin johtaja Ari-Jukka Luhtavaara ja OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukka olivat Huomenta Suomi -ohjelmassa haastateltavina uudesta vasusta (MTV Katsomo, klikkaa tästä).

20170609_115712 (2)

Kuva: Susanna Gillberg

OAJ:n työmarkkina-asiamies (varhaiskasvatuksen toimiala) Timo Mäen neuvot uuden toimintavuoden alkuun:

Moni opettaja aloittaa pian uudessa työpaikassa tai palaa pitkältä vapaalta takaisin työpaikalleen, jossa on voinut tapahtua muutoksia.

Ole ennen työn aloittamista yhteydessä työpaikallesi ja sovi esimiehen kanssa perehtyksestä ja työhön ohjauksesta. Se on sinun lakisääteinen oikeutesi ja työnantajan velvollisuus järjestää. Hyvin johdetuissa päiväkodeissa on selkeät henkilöstön perehdytysohjeet ja -menettelytavat. Ole itse aktiivinen ja rohkea kysymään yhä uudestaan, jos olet epävarma. Toimintavuoden aloitusvaiheessa kaikilla on paljon uutta ja johtajalla varsinkin. Uuden henkilökunnan perehdytys on kuitenkin yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Ole itsellesi myös armollinen. Uudet lapset, vanhemmat, työkaverit vaativat alussa jokaiselta paljon aikaa ja energiaa. Samoin uuden työpaikan toimintakulttuuriin ja yhteisöllisyyteen perehtyminen ja sen sisäistäminen. Syksyllä tehdään oman ryhmän kanssa perustyö toimintavuoden sujuvaan toimintaan. Keskity aluksi siihen. Sovi ryhmässäsi avoimen keskustelun pelisäännöt. Jokainen työpaikka muuttuu uusien työntekijöiden kautta. Ole halukas kehittämään ja keskustelemaan työpaikan kokouksissa. Luota omaan ammattitaitoosi ja ole valmis oppimaan uutta. Huolehdi omasta jaksamisesta ja terveydestä.

Lopuksi lyhyt muistilista:

  • Päiväkodin työ- ja turvallisuusohjeet
  • Päiväkodin ja ryhmän keskeiset työpaikkasäännöt
  • Suullinen perehdytys ja omaehtoinen perehtyminen ohjeisiin
  • Opettajan tehtäväkuvaus ja vastuualueet
  • Perehdytyksen saaminen on sinun oikeutesi (työturvallisuuslaki, työsopimuslaki)
  • Kysy ensin esimieheltä ja työkavereilta. Saat neuvoja myös omalta luottamusmieheltä, työsuojeluvaltuutetulta tai omasta liitostasi.

Muistathan myös maaliskuussa esittelemämme Pedagogiikan aika -materiaalin!

Antoisaa uutta toimintavuotta kaikille! Nähdään 20.10. juhlaseminaarissa!

Susanna Gillberg

Ebeneser-säätiö
Lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuoden juhlatoimikunta

Varhaiskasvatusasiaa: Toimintakulttuurin muutos näkyy myös lastentarhanopettajan työssä

Lastentarhanopettaja Jaana Lahdenperä kirjoittaa seuraavassa toimintakulttuurin muutoksen vaikutuksista lastentarhanopettajan työhön. Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu myös Lastentarhanopettajan kalenterissa 2017-2018 (PS-Kustannus).

Varhaiskasvatuslailla ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteilla (2016) päätöksentekijät ovat tavoitelleet toimintakulttuurin muutosta ja laadun yhdenmukaistamista suomalaisessa varhaiskasvatusjärjestelmässä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet toteaa varhaiskasvatuksen pedagogisesti painottuneeksi kokonaisuudeksi, joka edellyttää pedagogista asiantuntijuutta. Asiakirja havainnollistaa lastentarhanopettajan pedagogisen asiantuntijuuden ja vastuun seuraavasti: ”Kokonaisvastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja  tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on lastentarhanopettajalla.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17).

Ymmärrys lastentarhanopettajan kokonaisvastuusta pedagogisen toiminnan toteutumisessa on jo kauan tunnustettu päiväkodeissa, siitä huolimatta vastuun toteutuminen on ollut tulkinnanvaraista, epäselvää ja yksikkö- tai ryhmäkohtainen päätös. Se on vaikuttanut varhaiskasvatuksen laadun epätasaisuuteen. Päiväkoteihin varsin sitkeästi pesiytynyttä “kaikki tekevät kaikkea” -työskentelyä ruokkivat muun muassa työvuorokäytännöt, joissa kaikki ammattiryhmät tekevät kaikkia työvuoroja ja työnjako perustuu lähinnä työvuoroihin. Varhaiskasvatuslain tavoitteiden ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen toimintakulttuurin muutos edellyttää uudenlaista ajattelua ja suhtautumista sekä lastentarhanopettajan työhön että moniammatilliseen tiimityöhön, jossa työvuorojen tarkoituksenmukainen organisointi on yksi osatekijä.

Moniammatillinen tiimityö ei tarkoita sitä, että kaikki tekevät samoja tehtäviä tarkalleen yhtä paljon ja lastentarhanopettajan kokonaisvastuu tarkoittaa enemmän, kuin pelkkää tiiminsä pedagogista konsultointia. Päiväkodin tiimityöhön kuuluu paljon yhteistä tekemistä, mutta ammattiryhmien vastuut painottuvat eri tavalla. Lastentarhanopettajalla vastuut ja tehtävät painottuvat opetukseen ja kasvatukseen ja lastenhoitajilla huolenpitoon ja hoitoon.

Yhtenäisen toimintakulttuurin tavoittelun lähtökohta on tunnistaa ja selkeästi määritellä, mitkä konkreettiset työtehtävät päiväkodeissa kuuluvat lastentarhanopettajan tehtäviin. Esimerkki tällaisista tehtävistä on lasten henkilökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien laadinta, jonka laki määrittää lastentarhanopettajan tehtäväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja tiiminsä kanssa keskusteltuaan, käy keskustelut huoltajien kanssa ja kirjaa suunnitelmat samaan tapaan kuin esiopetuksen LEOPS-prosessissa: laki ei toteudu sillä, että opettaja valvoo lastenhoitajien käymiä vasu-keskusteluja ja korjauttaa suunnitelmien mahdolliset virheellisyydet, kuten tähän asti on monessa päiväkotiryhmässä tehty. Jos opettaja ainoastaan valvoo näitä vasu-prosesseja, aiheutuu tästä päällekkäistä työtä ja entistä enemmän työntekijöiden poissaoloja lapsiryhmästä. Tutkimusten mukaan lasten vasut eivät ole useinkaan vastanneet niille asetettuja pedagogisia vaatimuksia ja odotuksia. Tähän reagoitiin varhaiskasvatuslain valmisteluvaiheessa säätämällä vasu-prosessi lastentarhanopettajan tehtäväksi. Tämä lain osoittama korjausliike on myös henkilöresurssien järkevää käyttöä, joka parantaa koko henkilöstön työssä jaksamista ja varhaiskasvatuksen laatua. Lasten vasut ovat myös perusta lapsiryhmän toiminnan suunnittelulle, arvioinnille ja kehittämiselle, joka kuuluu lastentarhanopettajan vastuulle ja tehtäväksi.

Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi moniammatillisuuden toteutuminen tulee ottaa perusteelliseen arviointiin päiväkodeissa ja uudistaa se Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin varauksettomasti pyrkiväksi. Tämä pyrkimys ilmenee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, jossa todetaan päiväkotien henkilöstön moniammatillisuudesta laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavarana, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17).

Päiväkodeissa tulisi analyyttisemmin tarkastella työnjakoa ja keskittyä vain sellaisiin toimenpiteisiin, jotka hyödyttäisivät mahdollisimman paljon lasten kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksen kehittämisen kannalta on hyvä siirtää katsetta siihen, kuinka tuottaa sellaista varhaiskasvatusta, joka hyödyttää kaikkia lapsia mahdollisimman paljon.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen sanotaan perustuvan educare-ajattelulle, jossa hoito ja pedagogiikka kietoutuvat yhteen. Tämä ei kuitenkaan yksin takaa laadukasta varhaiskasvatusta. Ennalta suunniteltu pedagoginen toiminta on vaikuttavan varhaiskasvatuksen perusta. Päiväkodeissa se toteutuu esimerkiksi päivittäisenä taide- tai taitokasvatuksena. Lastentarhanopettajan osaamisen ehdotonta ydintä on pedagogisen toiminnan sopivan haasteellinen, ikätasoinen ja lapsilähtöinen suunnittelu. Tutkimustulokset korkeatasoisesti suunniteltujen toimintatuokioiden hyödyistä alle kouluikäisten lasten kehitykselle, ryhmäytymiselle ja kouluvalmiuksien tasoittamiselle ovat vahvoja. Tämä edellyttää kuitenkin, että lastentarhanopettajalla on riittävästi lapsiryhmän ulkopuolista työaikaa pedagogisen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja arviointiin. Virka- ja työehtosopimuksen mukainen ns. suunnitteluajan säännöllisyys ja riittävyys tulee turvata lastentarhanopettajalle. Uutta toimintakulttuuria kehitettäessä tulee ymmärtää myös se, että kokonaisuudeltaan ehjä ja laadukas varhaispedagogiikka ei voi perustua suunnittelemattomaan toimintaan tai ”ohimennen” laadittuihin suunnitelmiin. Opettajan työhön kuuluvaa suunnittelua, arviointia ja muita kirjallisia tehtäviä ei tule myöskään tulkita lepotauoksi tai ajaksi, josta lastentarhanopettaja on nopeasti siirrettävissä ”kiireellisimpiin” tehtäviin. Opettajan suunnittelu-, valmistelu- ja arviointiaika on ammatin tuoma velvollisuus, jonka toteutumista tiimin, päiväkodin johtajan ja koko organisaation tulee tukea.

Suomalainen varhaiskasvatusjärjestelmä on saamassa kauan kaipaamansa suunnan muutoksen, johon varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antavat lupaavan lähtökohdan. Järjestelmää ja pedagogiikkaa on rasittanut useiden vuosikymmenten ajan lastentarhanopettajan ammatillisen vastuuroolin häivyttäminen, lasten hyödyn kustannuksella. Lastentarhanopettaja on varhaiskasvatuksen ainoa pedagogisesti koulutettu, joten ammattitaidon vaikuttavuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomioita. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee ymmärtää moniammatillisuuden merkitys päiväkodissa ja kehitettävä toimintakulttuuria mahdollisimman paljon siitä hyötyväksi. Tämä on vankka alku ryhdyttäessä uudistamaan suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää.

Lähde: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. Opetushallitus.

Jaana Lahdenperä
Lastentarhanopettaja

Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta julkaistu

”Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen ohjaus on ollut vuodesta 2013 opetus- ja kulttuuriministeriössä. Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on muuttunut 1.8.2015. Opetushallitus on laatinut ja vahvistanut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (18.10.2016), jotka otetaan toimintaa ohjaavina käyttöön paikallistasolla 1.8.2017. Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen kehittäminen on siirtynyt Opetushallitukselle ja arviointi Kansallisen koulutuksen arviointikeskukselle.” (OKM 2017, s. 16)

Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi selvityshenkilöiltä (professori Kirsti Karila, lastentarhanopettaja, kasvatustieteiden maisteri, eMBA Satu Järvenkallas ja tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen) selvityksen varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisesta, varhaiskasvatuksessa tarvittavasta osaamisesta sekä koonnin varhaiskasvatuksen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Raportti julkaistiin viime viikolla otsikolla ”Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 – Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen”.

Selvitys perustuu tutkimustietoon, jonka mukaan nimenomaan laadukkaalla varhaiskasvatuksella on positiivinen vaikutus lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Selvityshenkilöiden ehdotukset ovat yhteydessä toisiinsa – varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisesta on hyötyä, jos varhaiskasvatuksen laatua nostavat ehdotukset huomioidaan.

”Osallistumisasteet ovat matalampia Suomessa kuin monessa muussa maassa, ja erityisesti pienituloisten perheiden tai vähän koulutettujen äitien lapset osallistuvat suhteellisesti vähiten varhaiskasvatukseen. Kansainvälisen kirjallisuuden tulosten perusteella juuri näissä ryhmissä lasten varhaiskasvatukseen osallistumisesta on havaittu olevan eniten hyötyä lapselle mitattuna esimerkiksi parempana myöhempänä koulumenestyksenä.” (OKM 2017, s. 45-46)

Selvityshenkilöiden ehdotuksia perustellaan laajasti raportissa, josta ne kannattaa käydä lukemassa.

Selvityksessä ehdotetaan osallistumisasteen nostamiseksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:

  • Varhaiskasvatusmaksuja tulisi alentaa eniten pienillä tuloilla, jotta varhaiskasvatusmaksut eivät estäisi pienituloisten perheiden lasten varhaiskasvatukseen osallistumista. Sen lisäksi maksuja voisi korottaa nykyistä pienemmällä asteella ansioiden kasvaessa, koska silloin maksut eivät jarruta lisäansioiden vaikutusta käytettävissä oleviin tuloihin yhtä merkittävästi, ja siten lisäansioiden hankkiminen tulee kannattavammaksi.
  • Työryhmä esittää kotihoidon tuen ja lastenhoitovapaan lyhentämistä vuodella. Nykyisin nämä päättyvät nuorimman lapsen täyttäessä kolme ja työryhmä esittää, että ne päättyisivät nuorimman lapsen täytettyä kaksi vuotta.
  • Yksi mahdollisuus lisätä lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen astetta olisi laajentaa esiopetuksen käsitettä koskemaan jo nuorempia lapsia, aluksi 5-vuotiaita. Tällöin esiopetuksen ensimmäinen vuosi voisi olla vapaaehtoinen ja toinen vuosi ennen oppivelvollisuusiän alkua velvoittava, kuten tälläkin hetkellä. Esiopetustoiminnan tulisi tällöin olla maksutonta, ja sitä täydentävä varhaiskasvatus siihen saumattomasti nivoutuva kokonaisuus siten, että esiopetus ja sitä täydentävä varhaiskasvatus eivät muodostaisi kahden erillisen järjestelmän eriytynyttä mallia vaan toimisivat edelleen holistisen ja integroidun järjestelmän periaatteiden mukaisesti.
  • Lisäksi esitetään, että Opetushallitus organisoi palveluohjausta koskevan tukimateriaalin laadinnan kuntien varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden palveluohjaukseen osallistuvien käyttöön. Samoin pidetään tärkeänä, että palveluohjauksen tematiikka sisällytetään varhaiskasvatuksen korkea-asteen tutkintojen ja neuvoloiden palveluohjauksessa työskentelevien ammattilaisten koulutuksen opetussisältöihin. Palveluohjauksen merkitystä on syytä pohtia laajasti lapsen, perheen ja yhteiskunnan näkökulmasta. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arvioinnin on syytä huomioida palveluohjaus osana varhaiskasvatuksen järjestäjäorganisaatiota koskevaa arviointia.

Raportin toinen osa koskee selvityshenkilöiden esitystä siitä, millaista osaamista varhaiskasvatuksen opetus-, kasvatus-, hoito- ja johtotehtävissä tarvitaan ja miten varhaiskasvatusalan koulutuksia (perus- ja täydennyskoulutus) tulee uudistaa, jotta tarvittava osaaminen saavutetaan ja voidaan turvata. Lisäksi heidän tehtävänään oli tehdä edellä mainittuun osaamista koskevaan selvitykseen pohjautuen esitys siitä, millaisella henkilöstörakenteella voidaan turvata päiväkodeissa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttaminen. Myös tätä osaa koskevat perustelut ja taustatiedot kannattaa käydä lukemassa suoraan raportista (alkaen sivulta 68).

”Aiemmin on todettu, että varhaiskasvatuksen positiiviset seuraamukset näkyvät vain silloin, kun varhaiskasvatus on laadukasta. Laaja yhteisymmärrys vallitsee myös sen osalta, että hyvään ammattitaitoon tarvitaan riittävän laajuinen, riittävästi varhaiskasvatukseen paneutuva ja riittävän tasoinen koulutus. Henkilöstön koulutustason on kansainvälisissä tutkimuksissa todettu olevan lasten kehittymisen ja oppimisen näkökulmasta merkityksellinen.” (OKM 2017, 69-70)

Tiekartta

Päiväkotityössä tarvittava osaaminen kuvattu taulukossa raportin sivulla 75.

Selvityksessä ehdotetaan seuraavanlaisia toimenpiteitä päiväkotien henkilöstörakenteeseen ja henkilöstön kelpoisuuksiin liittyen:

  • Selkeän enemmistön päiväkotien hoito-, kasvatus- ja opetushenkilöstöstä tulisi olla korkea-asteen koulutuksen suorittaneita ammattilaisia.
  • Päiväkotien hoito-, kasvatus- ja opetushenkilöstö koostuisi päiväkotien johtajista, varhaiskasvatuksen erityisopettajista, varhaiskasvatuksen opettajista, varhaiskasvatuksen sosionomeista ja lastenhoitajista.
  • Lapsiryhmissä toimivien varhaiskasvatuksen opettajien, varhaiskasvatuksen sosionomien ja lastenhoitajien suhteelliset osuudet uudessa hoito- ja kasvatushenkilöstön rakenteessa ovat seuraavat: vähintään 40 % henkilöstöstä on varhaiskasvatuksen opettajia ja enintään 60 % henkilöstöstä on joko varhaiskasvatuksen sosionomeja tai lastenhoitajia.

Selvityshenkilöiden ehdotus päiväkodin eri ammattiryhmien ammatillisista profiileista löytyy raportin sivulta 88 alkaen.

Selvityshenkilöryhmän tekemät henkilöstörakenteen muutoksia ja osallistumisasteen nostoa koskevat laskelmat yhdistettynä voimakkaaseen eläköitymiseen tuottavat seuraavia seuraamuksia eri ammattiryhmien henkilöstötarpeessa (suorat lainaukset sivuilta 96-97):

Lastenhoitajien osalta heidän suhteellista osuuttaan henkilöstön kokonaismäärästä esitetään alennettavaksi. Vaikka eläköityminen on suurta, ei ole ennakoitavissa henkilöstön lisätarvetta.

Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneiden osalta ei myöskään ole tarvetta lisäykseen. Nykyisin työelämässä lastentarhanopettajan tehtävissä toimiville sosionomi (AMK) esitetään mahdollisuutta saada kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtäviin suorittamalla 25 op laajuinen täydentävä koulutus. Se, kuinka moni tämän koulutuksen haluaa ja voi suorittaa, tulee heijastumaan sekä uusien varhaiskasvatuksen opettajien että varhaiskasvatuksen sosionomien tarpeeseen.

Varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoisten osalta on nähtävissä selkeä henkilöstön lisätarve. Se, miten suuri tämä lisäystarve on, ratkeaa tarkemmin tulevina vuosina. Koska lisätarve on ollut tiedossa jo pitkään ja lainsäädännön ja varhaiskasvatussuunnitelmien sisällöllinen painotus on ennestään vahvistanut tätä tarvetta, on välttämätöntä tehdä koulutusmäärien lisäystä koskevat pysyvät ratkaisut mahdollisimman pian.

Koulutusten kehittämisen osalta todetaan seuraavaa: ”Esitämme, että varhaiskasvatuksen perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseksi perustetaan varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämisfoorumi. Sen tehtävänä on eri varhaiskasvatuksen (päiväkotien) ammattilaisten osaamisprofiilien täsmentäminen, peruskoulutuksen opetussuunnitelmien kokonaisuuden koordinointi ja koulutusten muutosprosessin seuraaminen ja arviointi sekä kehittämisehdotusten laatiminen.” (OKM 2017, s. 98) Raportissa eritellään myös tarkemmin kunkin koulutuksen kehittämistarpeita ja sisällöllisiä painotuksia.

Kaikki edellä esitetyt ehdotukset on lisäksi jaettu lyhyen ja pitkän aikavälin suosituksiin, joihin voi tutustua sivulta 114 alkaen.

Varhaiskasvatuksen tiekartta on tärkeä askel varhaiskasvatuksen pitkäjänteiselle kehittämiselle ja sen laadun nostolle. On merkittävää, että varhaiskasvatus on saanut uudenlaiset ja varhaiskasvatuksen tutkimustietoon pohjautuvat askelmerkit tulevaisuudelle.

Opetus- ja kulttuuriministeriön oma tiedote aiheesta luettavissa täältä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi poimi tiekartasta seitsemän plussaa ja kaksi miinusta. Lue kirjoitus täältä!

Helsingin Sanomien kirjoitus aiheesta täällä.

Susanna Gillberg
Ebeneser-säätiö
Lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlatoimikunta