”Pienet lapset tarvitsevat parhaat opettajat”

20171020_095727

Lämmin kiitos kaikille 20.10.2017 juhlaseminaariin osallistuneille! Seminaari oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia puheenvuoroja varhaiskasvatuksen teemoista ja kaikissa tultiin siihen lopputulokseen, että lastentarhanopettajat tekevät tärkeää työtä.

Lue Lastentarha-lehden tiivistelmä seminaarista klikkaamalla tästä!

Seuraavassa professori Lasse Lipposen (Helsingin yliopisto) päätössanat seminaarissa.

Arvoisa juhlaväki,

Ei liene epäselvyyttä siitä, että pienet lapset ansaitsevat ja tarvitset parhaat opettajat. Tutkimukseen perustuen tiedämme, että kaikki keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat ennen kouluikää, oppimispotentiaali varhaislapsuudessa on valtava, ja lastentarhanopettajan taidot heijastuvat myös lapsen myöhempään osaamiseen. Lapsuudella on myös itseisarvo. Se on elämistä ja merkitysten rakentamista vertaisten kanssa tässä ja nyt. Lapsuus ei ole vain valmistautumista tulevaan. Tiedämme myös, että syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa paremmin kuin jos se sijoitetaan kouluun tai työelämään. Nobelisti ja ekonomisti James Heckmanin mukaan yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tuottaa seitsemän dollaria takaisin.

Nämä ekonomisti Heckmanin laskemat selittävät omalta osaltaan kasvavan kiinnostuksen ja innostuksen investoida varhaiskasvatukseen. Eritysesti päättäjät ja poliitikot (varsinkin globaalilla tasolla), ovat ihastuneet Heckmanin  laskelmiin (voisi jopa sanoa että heidät on vallanut ‘heckmanisaatio’).

Kun rahaa sijoitetaan johonkin, sijoitukselle pitää myös saada tuottoa.

OECD (Euroopan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, huom siis taloudellisen!) aloittaa vuonna 2018 5 -vuotiaiden testaamisen (ns. Baby Pisa eli International Early Learning and Child Well-being Study), tarkoituksena tietenkin laajentaa testaamista jatkossa. Onhan varmistettava, että sijoitetulle rahalle saadaan maksimaalinen tuotto. Periaatteena näyttää olevan, että se mikä on tuottavaa on haluttavaa ja mikä on haluttavaa on se mikä lisää taloudellista kasvua. Tämä olisi tietysti jo pientenkin lasten hyvä ymmärtää!

Kun ekonomit puhuvat varhaiskasvatuksesta, he eivät puhu arvoista, eivät sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, moraalista, kohtaamisista, hoivasta, empatiasta tai myötätunnosta. Sitä puhetta ei kiinnosta varhaiskasvatuksen perimmäinen merkitys, ei lapsikäsitys tai se, mitä on hyvä lapsuus. Ja kun Maailmanpankki korostaa leikin tärkeyttä lapsuudessa, se tekee sen koska leikki kehittää niitä taitoja joita lapset tarvitsevat tulevaisuuden työntekijöinä.

Pienet lapset tarvitsevat parhaat opettajat. He tarvitsevat opettajia, jotka puolustavat heidän oikeuttaan olla lapsi eikä sijoitukseen perustuva tuotto-odotus. Kysymys sinulle varhaiskasvatuksen ammattilainen: Milloin me, varhaiskasvatuksen yhteisö, annoimme ekonomisteille luvan kertoa ja määritellä mitä varhaiskasvatus on ja miten sitä tulisi järjestää? Hyvät kollegat, on aika ottaa takaisin se, mikä meille, varhaiskasvatuksen yhteisölle kuuluu!

Lasse Lipponen, professori, Helsingin yliopisto

20.10.2017

TERVETULOA LASTENTARHANOPETTAJAN KOULUTUKSEN 125-VUOTISJUHLASEMINAARIIN 

Perjantaina 20.10.2017 klo 9:00 – 15:00
Helsingin yliopiston juhlasalissa (Unioninkatu 34)

Seminaariin on vapaa pääsy ja kaikki ovat tervetulleita!

Seminaaritunnelmia voit seurata myös Facebookin ja Instagramin (@ltokoulutus125) kautta sekä myöhemmin näiltä verkkosivuilta.

 

SEMINAARIOHJELMA:

9:00 Seminaarin avaus: Inkeri Ruokonen, juhlavuoden toimikunnan puheenjohtaja
Juhlavuoden suojelija presidentti Sauli Niinistön tervehdys (lukijana Jesse Myllylahti)

9:10 Musiikkiesitys Eben laulu ja lapset

9:20 Tervehdyksiä:
Dekaani, professori Patrik Scheinin, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen
Professori, emeritus Juhani Hytönen

10:00 KEY NOTE 1: Opportunities and Challenges in Icelandic Early Childhood Education
Johanna Einarsdottir, dekaani, professori, Islannin yliopisto

11:00 Dialogipuheenvuoro: Loppu hyvin, kaikki hyvin
Dosentti Nina Sajaniemi sekä LL, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, Helsingin yliopisto

11:30 Siiri Vallin apurahan jako, Ebeneser-säätiö

11:45 Lounas (omakustanteinen)

13:15 KEY NOTE 2: Pienten lasten opettajuus – tulevaisuuden mahdollisuus!
Professori Jarmo Kinos, Turun yliopisto

14:15 Paneelikeskustelu: Subjektiivinen, objektiivinen varhaiskasvatus
Juontajana varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Susanna Jauhiainen, Helsingin yliopisto

Panelistit:

Essi Kantonen, lastentarhanopettaja, päiväkoti Kylätie
Maiju Paananen, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Tuomo Puumala, kansanedustaja, Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Riku Nieminen, näyttelijä, vanhempi
Emma Kari, kansanedustaja

Päätössanat: professori Lasse Lipponen, Helsingin yliopisto

15:00 Yliopiston vastaanotto

Varhaiskasvatusasiaa: Pedagogisesti vahva varhaiskasvatus ja lastentarhanopettajan rooli

Vielä ennen huomista (20.10.2017) lastentarhanopettajan koulutuksen juhlaseminaaria (klikkaa tästä) ääneen pääsee Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Elina Fonsén, aiheenaan pedagoginen johtajuus.

Lastentarhanopettajan työn pedagoginen vahvuus on voimakkaasti esillä tämän hetken keskusteluissa. Monet viimeaikaiset uudistukset tukevat tätä prosessia. Varhaiskasvatuslain ensimmäinen vaihe vahvisti varhaiskasvatuksen pedagogista painotusta ja teki Vasusta velvoittavan. Toisaalta 2016 tulleet lisäykset ryhmäkoon kasvattamisesta ja subjektiivisen oikeuden rajaamisesta löivät kapuloita rattaisiin, kuten VakaVai –hankkeen tulokset osoittavat. Kuitenkin kaiken kaikkiaan pedagogiikkapainotuksen lisääntyminen varhaiskasvatuksessa on vahvistanut lastentarhanopettajan roolia. Vasuteksti toteaa yksiselitteisesti, että kokonaisvastuu lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on lastentarhanopettajalla. Kokonaisvastuu ei tarkoita kuitenkaan sitä, että lastentarhanopettaja toimisi jotenkin yksin vaan vasuteksti jatkaa: Lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä. (Vasu 2016, 17.)

Pedagoginen johtajuus on varhaiskasvatuksen perustehtävän laadusta vastaamista ja sen kehittämistä. Se ei ole ainoastaan johtajan toimenkuvaan sidottu tehtävä. Pedagoginen johtajuus asettuu jaetun johtajuuden hengessä niin yksikön johtajan kuin koko henkilöstön vastuulle, jossa kukin ammattiryhmä kantaa johtajuutta oman ammattiroolinsa mukaisessa laajuudessa. Lastentarhanopettajalla vastuu asettuu tiimin luotsaamisen tasolle, kuitenkin kunnioittaen lastenhoitajien osaamista moniammatillisen tiimin jäseninä. Jokainen ammattiryhmä on tärkeä, ja jokaisen ydinosaamista tarvitaan varhaiskasvatuksen vaativalla kentällä. Tiekartta selvityksen mukaan voimme olla ylpeästi kukin ammattiryhmä oman ydinosaamisemme edustajia: opettajia, sosionomeja ja lähihoitajia. Harmillisesti tätä varhaiskasvatuksen tulevaisuusselvitystä kuitenkin luetaan kuin ”piru raamattua” huomioimatta sen perimmäistä tarkoitusta: Pitkällä aikavälillä varhaiskasvatuksen laadun nostaminen muuttamalla koulutuspoliittista suuntaa lisäämään pedagogisen opettajakoulutuksen saaneen henkilöstön osuutta. Tämä kun on ainoa keino pitää varhaiskasvatuksen pedagogiikka vahvana.

Uusi vasu edellyttää toimintakulttuurin arviointia ja johtamista. Toimintakulttuuri rakentuu vakiintuneista tavoista toimia niiden perusolettamusten varassa, joita toimijoilla varhaiskasvatuksesta on. Näiden ”talon tavoiksi” muodostuneiden perusolettamuksien tunnistaminen ja kehittämistoimien käynnistäminen tarpeen vaatiessa, vaatii jaetun pedagogisen johtajuuden keinoja. Pedagogiikan johtamisen yksi perusedellytys on tutkimusperustainen tietämys laadukkaan pedagogiikan edellytyksistä. Yliopistollinen varhaiskasvatuksen koulutus tuottaa juurikin sitä. Hyvänä lisänä näkisin päiväkodinjohtajan koulutuksen määrittämisen varhaiskasvatuksen maisterin tutkinnoksi, jossa painopiste olisi pedagogisessa johtajuudessa.

Hyvää lastentarhanopettajien koulutuksen 125 vuotisjuhlaa!

Yliopistonlehtori Elina Fonsén, Helsingin yliopisto

 

Pienten lasten opettajuus -paneeli verkossa

Tiedekulma

Kuvassa oikealla paneelin vetäjä yliopistonlehtori, FT Annu Brotherus, ja panelistit vasemmalta alkaen: varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas, varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Lotta Eloranta sekä lastentarhanopettaja Aino Gunn. 

Tiedekulmassa Maailman opettajien päivänä 5.10. järjestetty Pienten lasten opettajuus -paneeli on nyt katsottavissa myös jälkikäteen verkossa osoitteessa http://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/20666.

 

Kasvatus & Aika -verkkolehden varhaiskasvatuksen teemanumero

blogikuva

Kuvassa Kasvatus & Aika 3/2017 -verkkolehden kansi

Kasvatus & Aika -verkkolehden tuoreimmassa numerossa teemana on lastentarhanopettajan koulutuksen 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi varhaiskasvatus!

Vierailevina päätoimittajina tässä numerossa toimivat Jan Löfström, Annukka Jauhiainen sekä Jarmo Kinos.

Tutustu sisällysluetteloon ja lue artikkelit klikkaamalla tästä!

Varhaiskasvatusasiaa: Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden

 

Yliopistot ottavat kantaa Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartan esityksiin. Seuraavalla kannanotollaan yliopistot tukevat tiekartan esityksiä.

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 tähtää varhaiskasvatuksen laadun parantamiseen. Tiekartan esitykset on perusteltu Varhaiskasvatuslain ja lakiin pohjautuvan normiasiakirjan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 asettamilla velvoitteilla. Varhaiskasvatusjärjestelmän käännekohdassa linjaukset ovat työväline päättäjille ja virkamiehille, jotka soveltavat päätöksiä käytäntöön. Tiekartan esitykset ovat maltillisia ja niiden mukaan toimittaessa kaikki päiväkodeissa työskentelevät säilyttävät työpaikkansa. Tiekartta näyttää suuntaa tuleville koulutuspoliittisille ratkaisuille ja henkilöstöä koskeville linjauksille, mutta käytännössä muutokset näkyvät hitaasti.

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.

Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.

Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Helsingissä 27.9.2017

Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto
Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto
Alisa Alijoki, yliopistonlehtori
Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet
Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto
Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet
Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet
Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto
Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto

Varhaiskasvatusasiaa: Varhaiskasvatuksen tulevaisuus

seminaari1

 

Keskiviikkona 29.9.2017 järjestivät Opetus- ja kulttuuriministeriö, varhaiskasvatuksen neuvottelukunta sekä Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen CHILDCARE-tutkimuskonsortio Varhaiskasvatuksen tulevaisuus –seminaarin Helsingissä Säätytalolla.

Seminaarin avaussanat lausui opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. Hän iloitsi siitä, että vihdoin koulutuksellisen jatkumon ajatellaan alkavan jo varhaiskasvatuksesta. Grahn-Laasonen vetosi tutkimuksiin, joiden mukaan laadukas varhaiskasvatus tasoittaa lasten välisiä eroja ja tuottaa vaikutuksia, jollaisia ei voi saada aikaan myöhemmin.

Mitä tulee varhaiskasvatuksen laatuun, sen luo Grahn-Laasosenkin mukaan nimenomaan osaava henkilöstö. Tästä syystä päätös yliopistollisen lastentarhanopettajan koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen tuhannella uudella opettajalla on erityisen hienoa. Grahn-Laasonen esitti myös, että kaiken päätöksenteon tulisi perustua tutkittuun tietoon.

”Varhaiskasvatusta lopultakin arvostetaan”, hän totesi puheensa päätteeksi.

seminaari2

Varhaiskasvatuksen selvityshenkilöt professori Kirsti Karila (Tampereen yliopisto), tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen (Palkansaajien tutkimuslaitos) ja varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas (Helsingin kaupunki) esittelivät tiiviisti Varhaiskasvatuksen tiekartan (blogissa kirjoitettu aiheesta aikaisemmin, klikkaa tästä). Esittelyssä käytiin läpi Tiekartan keskeisimmät osa-alueet, joista henkilöstön koulutuksen merkitys oli yksi. Hallinnonalamuutoksen, varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden velvoittavuuden ja lisääntyneiden pedagogisten osaamisvaatimusten myötä on perusteltua, että henkilöstörakennetta muutettaisiin siten, että korkea-asteen suorittaneet muodostaisivat enemmistön. Näin ollen korkea-asteen suorittaneiden (varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit) vastuut olisivat suuremmat kuin toisen asteen koulutuksen suorittaneilla (varhaiskasvatuksen lastenhoitajat).

Seminaarin lopussa Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen kiteytti sen, mihin keskustelu tulisi seuraavaksi suunnata – meidän tulisi keskustella varhaiskasvatuksen sisällöistä enemmän. Hän vertasi osuvasti peruskouluun: emme me käy julkista keskustelua siitä, että ”lasten on hyvä käydä koulua”, vaan aiheet ovat paljon syvemmällä koulun ja opetuksen sisällöissä.

Seminaarin videotallenne tulee myöhemmin katsottavaksi OKM:n sivuille.